Kuinka purjekone pääsee ilmaan?

Startti lentokonehinauksessa

Kuva © Veli-Matti Karppinen  Iso kuva (96 Kt)

Kuten jo moneen kertaan on tullut todettua, useimmissa purjekoneissa ei ole moottoria. Koska ilmaan pääseminen kuitenkin edellyttää jokin voimanlähteen käyttöä, on turvauduttava ulkopuoliseen apuun. Voimanlähteenä voidaan käyttää moottorilla varustettua lentokonetta, varta vasten purjekoneiden ilmaan saattamiseksi rakennettua vintturia, autoa tai jopa lihasvoimaa.

Lentokonehinaus

Hinaus lennonopettajan silmin. Etupenkillä istuu oppilas.

Kuva © Jukka Halttunen  Iso kuva (43 Kt)

Lentokonehinaus on yleisin Suomessa käytetty lentoonlähtötapa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että hinauskoneen perään ja purjekoneen nokkaan kiinnitetään hinausköysi. Moottorikoneen lähtiessä liikkeelle, noustessa ilmaan ja kohotessa yhä ylöspäin, purjekone seuraa koneiden välissä olevan köyden ansiosta mukana.

Köyden kiinnityksen jälkeen hinauskone vetää köyden tiukalle, ja jää odottamaan purjekoneen pilotin merkkiä siitä, että hinaus voidaan aloittaa. Purjekoneen pilotin näyttäessä avustajlle merkin, tämä nostaa koneen siivet vaakasuoraan jolloin hinauskoneen lentäjä tietää voivansa aloittaa hinauksen.

Hinauskoneen aloittaessa lähtökiidon, avustaja juoksee muutaman metrin purjekoneen rinnalla pitäen siipiä vaakasuorassa. Parissa sekunnissa vauhtia on kuitenkin jo kertynyt sen verran, että purjekoneen ohjainten teho riittää koneen hallintaan ja avustaja päästää otteensa siivestä. Tämän jälkeen purjekoneen ohjaajan tehtävä on yksinkertaisesti seurata hinauskonetta.

Kun korkeutta on kertynyt purjekoneen ohjaajan mielestä riittävästi, hän vapauttaa köyden lukituksen purjekoneen päästä ja purjekone voi nyt liitää vapaasti. Hinauskone lentää köysi perässään lähtöpaikalle, pudottaa köyden ja laskeutuu sitten valmistautumaan seuraavaa hinausta varten.

Tyypillinen hinaus kestää 3 - 6 minuuttia ja vie purjekoneen 500 metrin korkeuteen. Korkeammalle menemiseen ei kuitenkaan ole mitään muuta estettä, kuin purjelentäjän lompakko. Joillakin lentopaikoilla hinaukset maksetaan ns. hinauslipuilla, joilla pääsee esim. juuri mainittuun 500 metrin korkeuteen. Jos mennään korkeammalle, purjelentäjä maksaa minuuttiperusteista lisähintaa. Toiset kerhot - kuten PIY - käyttävät minuuttitaksaa koko hinaukseen. Hinauslippujen hinnat ovat luokkaa 20 euroa, ja minuuttitaksat kahdesta viiteen euroon.

Vintturihinaus ja autohinaus

Purjekone saadaan ilmaan myös vintturin tai auton hinaamana. Koska hinausköyden toinen pää on maassa, niin purjekoneen hinauksessa saavuttamaa maksimikorkeutta rajoittaa tietysti köyden pituus. Myöskään lentosuunnan muutoksia ei vintturi- ja autohinauksessa voida tehdä. Hinaus etenee aina kiitotien suuntaisesti maasta maksimikorkeuteen saakka, jossa purjekoneen lentäjä irroitta hinauslangan.

Vintturi ja autohinauksen haittapuoli lentokonehinaukseen verrattuna on juuri rajoitettu korkeus ja alue jolle purjekone voi päästä ennen irroitusta. Hyvillä purjelentoalueilla sijaitsevilla lentokentillä tämä ei ole ongelma, koska nostoon voidaan päästä suoraan kentän päällä, mutta esimerkiksi rannikolla sijaitsevassa Kemissä ei näitä lentoonlähtötapoja kannata käyttää.

Muut menetelmät

Purjelennon alkuaikoina - 1920 ja 1930 luvuilla - käytettiin ns. kumiköysistarttia. Siinä purjekone viedään mäen päälle, ja siihen kiinnitetään hinausköyden sijaan venyvästä materiaalista tehty köysi. Osa avustajista pitää konetta paikallaan, samalla kun toinen avustajajoukko lähtee juoksemaan rinnettä alas vieden kumiköyden toista päätä mukanaan. Kun köysi on kiristynyt sopivan kireälle, starttimestari komentaa: "Irti!". Tällöin purjekone ampaisee liikkeelle kuin suurella "ritsalla" ammuttuna. Kumiköyden antaman alkuvauhdin ja alamäkeen suuntautuvan lentoradan ansiosta purjekone nousee siivilleen, ja taitavan pilotin ohjaamana pääsee kiinni rinnetuulen tuomaan nousevaan ilmavirtaukseen.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 00:30