Laskeutuminen
Laskukierros
Periaatteessa ei ole mitään estettä, minkä estäisi lentäjää laskeutumasta
täsmälleen niin kuin häntä itseään huvittaa. Ainostaan lopputulos - ehyenä
maan pinnalle - merkitsee? Ilmailun historian aikana on opittu, että
tällainen ajattelutapa johtaa vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin. On
parempi, että siellä missä liikennettä on paljon, siis lentokenttien
läheisyydessä, lentäjät ja maassa olijat voivat ennakoida laskeutuvan koneen
tekemisiä. Tämä saavutetaan noudattamalla yhteisesti sovittuja pelisääntöjä,
tässä tapauksessa laskukierroksen nimellä tunnettua suorakaiteen
muotoista reittiä, joka päättyy vastatuuleen suoritettuun laskeutumiseen.
Viereisestä kuvasta saa hyvän käsityksen laskukierroksen vaiheista ja
muodosta. Kuvassa kierros on kuitenkin piirretty suppeampana, kuin se
käytännössä lennetään. Kuvakin on otettu perusosalla lentävästä koneesta.
Myötätuuliosa
Laskukierros aloitetaan myötätuuliosalla, joka on kiitotien suuntainen ja
se lennetään nimensä mukaisesti myötätuuleen jonkin verran kiitotien sivussa.
Purjekoneilla myötätuuliosa
aloitetaan yleensä 250 - 300 metrin korkeudesta ja aiottuun laskeutumis
kohtaan nähden kiitotien vastakkaisesta päästä.
Perusosa
Kun aiottu laskeutumiskohta on ohitettu reilusti ohitettu, käännytään
90 astetta kiitotielle päin, ns. perusosalle. Tässä vaiheessa korkeutta
on tavallisesti jäljellä noin 125 - 175 metriä. Perusosaa jatketaan
siihen saakka, kunnes uudella 90 asteen kaarrolla saadaan kiitotie
suoraan koneen nokan eteen.
Finaali
Kun kone on perusosalta saatu vietyä suoraan kiitotietä kohti johtavaan
suuntaan, ollaan finaalin alussa. Kun koneen lento on saatu vakautettua,
valitaan kiitotien alkupäästä tähtäyspiste jonka kohdalle laskun
halutaan tapahtuvan. Finaalin aikana koneen vajoamisnopeutta säädetään
lentojarrujen avulla sellaiseksi, että koneen ollessa noin 5 metrin
korkeudessa ollaan juuri tähtäyspisteen yläpuolella. Tästä aloitetaan
varsinainen laskeutuminen.
Lasku
Laskeutumiseen sisältyy kolme vaihetta: Loivennus, loppuveto ja laskukiito.
Noin 5 metrin korkeudessa aloitetaan loivennus vetämällä ohjaussauvaa
kevyesti. Vetoa jatketaan vähä vähältä, kunnes ollaan aivan maan pinnan
tuntumassa. Nyt yritetään pitää kone tässä korkeudessa sauvasta edelleen
vetämällä, jolloin kone lopulta laskeutuu pehmeästi kiitotien pintaan.
Näin siis teoriassa. Käytännössä laskun opetteluun menee aikaa. Vielä
lupakirjan saamisen jälkeen on odotettavissa pomppulaskuja, joissa kone
tulee kiitotien pintaan liian suurella nopeudella, ja pomppaa takaisin
ilmaan.
Lasku ei itse asiassa ole vielä ohi. Koneella on edelleen nopeutta
60 - 90 km/h, joten sitä on syytä ohjata huolella. Kone pidetään polkimien
avulla keskellä kiitotietä, ja samaan aikaan sauvalla pidetään siivet
vaakasuorassa. Melko nopeasti koneen vauhti hidastuu, ja lopuksi voidaan
käyttää pyöräjarrua koneen pysäyttämiseksi kokonaan.
Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 11.02.2004, kello 20:51
