Liitäminen
Suurin osa purjelentäjän lupakirjakoulutuksen lento-ohjelmasta sisältää
koneen ohjaamisen ja hallinnan harjoittelua. Harjoittelussa käydään ensin
lävitse kaikki ohjaimet, yksi kerrallaan. Tämän jälkeen harjoitellaan
niiden yhtäaikaista käyttöä: Koneen ohjaamista haluttuun suuntaan,
halutulla nopeudella ja halutulla kallistuksella.
Suoraan lentäminen
Suoraan lennettäessä purjekoneen lentorata on samanlainen kuin liidokin.
Kone lentää vakionopeudella ja laskeutuu koko ajan erittäin loivasti maata
kohden. Monilla maallikoilla on virheellinen käsitys, jonka mukaan lentokone
putoaa taivaalta kuin kivi, heti jos pilotti irroittaa kätensä ohjaimilta.
Näin ei kuitenkaan ole, vaan koneen aerodynaamiset ominaisuudet on suunniteltu
sellaiseksi, että kone lentää vakaasti. Jos vaikkapa pieni tuulenpuuska kääntää
koneen nokkaa vasemmalle, nokka palaa takaisin alkuperäiseen suuntaan kohta
puuskan mentyä ohi. Koneen staattisen vakauden ansiosta koneen voi
antaa tyynellä ilmalla lentää jopa itsestään.
Kaarto
Jos haluamme palata takaisin siihen suuntaan josta tulimme, niin kuinka se
tapahtuu? Ne jotka mielellään rinnastavat purjekoneen ja purjeveneen, saattavat
olettaa, että tämä tapahtuu kuten veneessä: Peräsintä kääntämällä. Todellisuudessa
lentokoneen kääntäminen edellyttää kuitenkin koneen kallistamista siihen suuntaan
johon halutaan kääntyä.
Konetta kallistettaessa osa nostovoimasta suuntautuu kallistuksen suuntaan ja
saa koneen lentoradan muuttumaan ympyrän kaaren muotoiseksi. Ympyrän koko
riippuu kallistuksen suuruudesta. Kaarron aikana pilotti tuntee koneeseen
ja kehoonsa vaikuttavan keskipakoisvoiman aiheuttaman kiihtyvyyden. G-voima
puristaa pilotin tiukasti istuimeensa. Jos koneen kallistus on 60°, niin
pilottiin vaikuttaa 2 G:n kiihtyvyys. 75° kallistuksella kiihtyvyys
on jo 3 G:tä, tarpeeksi viemään tajun jos pilotti istuisi suorassa. Puolimakaavassa
asennossa ihminen kuitenkin kestää suurempia kiihtyvyyksiä, joten hetkellisiä
silmissä pimenemisiä ja tajunnanmenetyksiä sattuu enimäkseen taito- ja sotilaslentäjille.
Sakkaus
Suorituskyvystä kertovalla sivulla kävi ilmi, että jokaisella purjekoneella on tietty
miniminopeus, joka vielä riittää tuottamaan riittävästi nostovoimaa koneen
pitämiseksi ilmassa. Koska ohjaaja voi muuttaa ohjaussauvasta vetämällä tai
työntämällä koneen liukukulmaa, ja siten myös nopeutta, on mahdollista hidastaa
koneen nopeus niin alhaiseksi, ettei syntyvä nostovoima enää riitä kannattelemaan
koneen painoa. Tällaista tilannetta sanotaan sakkaukseksi.
Vaikka nostovoiman katoaminen ja sakkaus voi kuulostaa hurjalta, se ei ole
vaarallista muulloin kuin nousun ja laskeutumisen aikana, kun ollaan lähellä
maanpintaa. Sakkauksen tapahtuessa koneen nokka putoaa alas, jolloin vauhti alkaa
välittömästi kiihtyä uudestaan. Vauhdin kiihtyessä nostovoimaa tuotetaan jälleen riittävästi,
ja kone on parin, kolmen sekunnin sisällä jälleen ohjaajan hallittavissa.
Ellei ohjaaja sitä omilla väärillä ohjausliikkeillään estä,
kone siis toipuu sakkauksesta itsestään.
Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 00:30
