Matkalennot

Käännepistekuva kilpailutehtävän reitiltä vuoden 2001 Moskiitorallista.

Kuva © Jukka Kotajärvi  Iso kuva (94 Kt)

Termiikki- ja paikallislennoista kertovilla sivuilla kävi ilmi, että purjekone voi pysyä ilmassa niin kauan kuin pilotti löytää nousevia ilmavirtauksia ja kykenee ne hyödyntämään. Matkalentoa voikin kuvata sarjaksi nousuja ja liitoja. Aluksi noustaan lähelle pilvirajaa, jonka jälkeen lähdetään liitämään kohti seuraavaa reitin varrella olevaa nostoa kohti. Kun tämä nosto tavoitetaan, korvataan liidon aikana menetetty korkeus nousemalla jälleen lähelle pilvirajaa. Tätä nostojen ja liitojen sarjaa sitten jatketaan kunnes koko ennalta suunniteltu reitti on lennetty.

Ensikuulemalta matkalentäminen voi kuulostaa melko yksitoikkoiselta puuhalta: Nousu-liito-nousu-liito jonka jälkeen taas nousu, liito ja niin edelleen. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kuten termikkilentämisen yhteydessä kävi ilmi, jos pelkästään termiikin löytäminen saattaa olla vaikeaa. Matkalennolla vaikeusaste edelleen kasvaa. Pitkä lento saattaa kestää 4 - 6 tuntia ja kattaa useamman sadan neliökilometrin alueen, joten olosuhteet reitin varreella vaihtelevat varmasti. Kun tähän lisätään ne paineet, joita kotikentän taakse jääminen väistämättä tuo, olen 101 % varma ettei ikävystyminen pääse matkan aikana vaivaamaan.

Matkalentämisen vaikeudesta johtuen ei lennolle voi lähteä heti kun lupakirja on takataskussa. Matkalennoille kykenevä purjelentäjä on edistynyt harrastuksessaan varsin pitkälle. Olettaen, että kurssin jälkeen lentämisessä ei ole ollut pitkiä taukoja (talvea lukuunottamatta), niin hänellä on lentokokemusta vähintään 45 - 70 tuntia, useimmiten reilusti enemmän. Ilmailukerhojen säännöt siitä kuka voi lähteä matkalennolle vaihtelevat jonkin verran. On kuitenkin melko yleistä, että pilotilta vaaditaan HC-merkkisuoritukseen (merkkisuorituksista enemmän sivun loppupuolella) kuuluva 5 tunnin aikalento, säännöllinen onnistuminen tarkkuuslaskuissa sekä taito nousta kuplatermiikissä.

GPS:n ohjelmointia ennen lentoa.

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (92 Kt)

Lentotehtävä

Matkalennolle ei koskaan lähdetä päähänpistosta, vaan lento suunnitellaan ja valmistellaan etukäteen. Kilpailuissa lennon suunnitelusta vastaa järjestävä organisaatio, mutta muilla lennoilla pilotti suunnittelee tehtävän itse. Reitin pituuteen ja suuntaan vaikuttaa pilotin omien taitojen lisäksi myös säätila ja sen ennustettu kehittyminen. Koneeseen otetaan mukaan tarvittavat suunnistusvälineet ja henkilökohtaiset varusteet. Siltä varalta, että matkanteko joudutaan keskeyttämään maastolaskuun, on pilotin laitettava kuljetuskalusto siihen kuntoon, että hakuporukka voi lähteä sillä tien päälle.

Suorituslennot

Ennen HC-matkaa täytetään tehtävälappu

Kuva © Tommi Naapanki  Iso kuva (85 Kt)

Matkalentäjä voi asettaa tavoitteensa reitin pituuden ja reitillä vietettävän ajan suhteen itse. Monet purjelentäjät lentävät myös F.A.I:n määrittelemien sääntöjen mukaisia ns. merkkisuorituslentoja. Näitä ovat hopea-C, kulta-C sekä 1000 ja 2000 kilometrin matkasta myönnettävät suoritusdiplomit. Lisäksi purjelentomerkkiin saa timantin 300 kilometrin määrämaalilennosta, 500 km matkasta ja 5000 metrin noususta.

Ensimäinen suoritusmerkki, eli HC on usein myös ensimmäisen tai ensimmäisten matkalentojen tavoite. HC-suoritukseen kuuluu 5 tunnin aikalento, 1000 metrin oma nousu sekä 50 kilometrin matkalento. 50 kilometrin matka on lennettävä yhteen suuntaan, joten sitä ei voi saada kurvailemalla kotikentän ympäristössä.

Suoritusmerkkien lisäksi purjelentäjä voi tavoitella erilaisia enntyksiä - pisintä matkaa, suurinta keskinopeutta tai korkeimmalle ulottunutta nousua. Purjekoneiden suorituskyvystä ja parhaiden pilottien taidoista antavat hyvän kuvan vaikkapa 180 km/h tuntumassa olevat maailmanennätykset 300 ja 500 kilometrin mittaisilla kolmioreiteillä (kyseessä siis keskinopeus reitillä).

Kilpailut

Moskiitoralli 2002 lähtöryhmitys.

Kuva © Marko Winblad (OIK)  Iso kuva (97 Kt)

Purjelentokilpailuja järjestetään useilla tasoilla alkaen ilmailukerhojen sisäisistä kisoista. Kilpailuja järjestetään myös alueellisella ja kansallisella tasolla. Kansallisten kilpailujen parhaat voivat osallistua mantereen (euroopan, aasian, amerikan) omiin mestaruuskisoihin. Purjelennossa kisataan myös kerran vuodessa maailmanmestaruustasolla.

Purjelentokilpailut ovat yleensä 1 - 2 viikon mittaisia tapahtumia. Päivittäin lennetään kilpailuorganisaation antamia tehtäviä, joiden pituus vaihtelee sään mukaan sadasta aina seitsemään sataan kilometriin saakka. Tehtävät ovat tavallisesti nopeustehtäviä, joilla kilpaillaan siis parhaasta keskituntinopeudesta, mutta myös matkatehtävät ovat F.A.I:n sääntöjen mukaan mahdollisia.

Nautiskelu

Matkalentoa voi lentää myös vähemmän tavoitteellisesti. Ainakin pohjois-suomen purjelentäjät tuntevat tällaisen lentelyn "löttöstelynä". Löttöstellessä ei tavoitella hampaat irvessä suurta keskinopeutta, ennätyspituutta tai mitään muutakaan mitattavaa suoritusta. Kyseessä on puhdas lentämisestä nautiskelu.

Tehtävän suunnittelu on paljon epämääräisempää kuin suorituslennoilla. Tästä johtuen myös kokemusta on oltava huomattavasti enemmän kuin ensimmäistä HC-matkaansa suunnittelevalla pilotilla.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 27.02.2004, kello 18:30