Paikallislennot
Termiikkilentoa käsittelevällä sivulla kuvattiin monisanaisesti termiikissä
lentämiseen liittyviä vaikeuksia. Niitä ei kuitenkaan pidä käsittää väärin.
Vaikka termiikkilento ei kuulu aivan helpoimmin opittavien taitojen joukkoon,
se ei myöskään ole ylivoimaisen vaikeaa. Termiikkilennon opettelu on hauskaa
ja palkitsevaa puuhaa. Ja kun taidon on oppinut riittävän hyvin, voi jättää
kotikentän taakseen ja aloittaa matkalentojen harjoittelun. Mutta tätä ennen
termiikkilentoa ja muita matkalennoilla tarpeellisia taitoja harjoitellaan
oman kotikentän lähistöllä, ns. paikallislentoina.
Lentoaika
Silloin kun ei lennetä noston vaikutusalueella, purjekone menettää koko ajan
korkeutta. Pienimmillään korkeuden menetys on noin 0.5 m/s tuntumassa. Suurimmillaan
se voi olla huomattavasti enemmän. Laskevassa ilmavirtauksessa jopa 5 - 8 metriä
sekunnissa. Tämä tarkoittaa
sitä, että vaikka olisi onnistunut nousemaan pilvirajaan saakka, aikaa seuraavan noston löytämiseen ei ole
rajattomasti. Ellei nostoa onnistu löytämään, tai siinä nousemaan, pilotin on tuotava
kone laskuun. Purjelentäjä siis eräässä mielessä taistelee koko ajan aikaa
vastaan. Aseinaan hänellä on ainoastaan lentotaitonsa ja sääilmiöistä - jollainen
termiikkikin on - hankkimansa tiedot.
Lentomatka
Ensikuulemalta tällainen kamppailu saattaa kuullostaa uhkarohkealta ja
vaaralliselta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Vaikka nostoa ei löytäisi, tai
siinä ei onnistuisi nousemaan, aloitteleva purjelentäjä on koko ajan
liitomatkan päässä omalta kotikentältään. Aluksi matkojen ja niiden taittamiseen
kuluvan korkeuden (tai ajan) arvioiminen on hankalaa. Tässä vaiheessa, lupakirjakurssilla
ja jonkin aikaa lupakirjan saamisen jälkeenkin, harjoituslennoilla on mukana
lennonopettaja. Vähitellen pilotti oppii arvioimaan lentoon vaikuttavia
tekijöitä itsenäisesti, jolloin harjoittelussa voidaan siirtyä
yksinlentoihin. Turvamarginaalit pidetään aina niin suurina, että kaikista
mahdollisista yllätyksistä huolimatta kotikentälle selvitään niin korkealla,
että laskeutuminen voidaan suorittaa normaalisti. Marginaaleja voidaan
vähitellen kokemuksen kasvaessa pienentää, mutta tällöinkään sitä ei tehdä
turvallisuuden kustannuksella.
Tarkkuuslaskut
 |
Rovaniemen ilmailukerhon L-13 (OH-434) lapin ilmailukerhojen maaliinlaskukisassa Kemijärvellä v. 2003. |
| Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (75 Kt) |
Paikallislennoilla siis opetellaan paitsi termiikkilentoa, myös koneen suorituskyvyn
arviointia: Kuinka pitkälle ja missä ajassa tietyltä korkeudelta voi liitää. Ennen
kuin pilotti on valmis ensimäiseen matkalentoonsa, täytyy myös laskeutumista
harjoitella. Syykin on selvä. Matkalennolle lähdettäessä napanuora kotikenttään
katkaistaan. Pilotti vie koneensa kauemmaksi kuin liitomatkan päähän kotikentästä.
Jos purjelentokeli syystä taikka toisesta loppuu, kotikenttä on ulottumattomissa,
ja laskeutuminen on tästä huolimatta kyettävä suorittamaan turvallisesti. Maastoon
laskeuduttaessa paikallislennoilla hankitut taidot ovat välttämättömiä.
Maastolaskussa todellista korkeutta ei näe korkeusmittarista, sillä se ilmoittaa
korkeuden lähtökenttään eikä alla olevaan maastoon nähden. Korkeus opetellaankin
arvioimaan maamerkkien perusteella. Korkeuden arvioinnin lisäksi maastolaskuihin
liittyy myös taito tuoda kone maahan tarkalleen halutussa kohdassa. Kotikentän
kilometrin tai kahden mittainen kiitotie on ylellisyyttä. Maastolaskut tehdään
yleensä huomattavasti kapeammalle ja lyhyemmälle pellolle tai niitylle. Niinpä
käytettävissä oleva tila on osattava hyödyntää viimeistä metriä myöten.
Koneen tuominen tarkasti haluttuun kohtaan ei ole kovin vaikeaa tyynessä
säässä. Tuulisissa olosuhteissa, oudolla paikalla ja ilman korkeusmittaria
helppous osoittautuu näennäiseksi. Ilman selkäytimeen iskostettua rutiinia,
tilanteen asettamat paineet saattavat olla liian suuret, eikä pilotti kykene
suoriutumaan laskusta edes omien taitojensa mukaisella tasolla. Siksi monet
pilotit tekevätkin jokaisesta laskeutumisesta tarkkuuslaskuharjoituksen.
Tarkkuuslaskua harjoitellaan myös kerhojen omissa, tai kerhojen välisisssä
maaliinlaskukisoissa, joiden säännöillä pyritään jäljittelemään
maastolaskun olosuhteita.
Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 00:30