Paikallislennot

Termiikkilentoa käsittelevällä sivulla kuvattiin monisanaisesti termiikissä lentämiseen liittyviä vaikeuksia. Niitä ei kuitenkaan pidä käsittää väärin. Vaikka termiikkilento ei kuulu aivan helpoimmin opittavien taitojen joukkoon, se ei myöskään ole ylivoimaisen vaikeaa. Termiikkilennon opettelu on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Ja kun taidon on oppinut riittävän hyvin, voi jättää kotikentän taakseen ja aloittaa matkalentojen harjoittelun. Mutta tätä ennen termiikkilentoa ja muita matkalennoilla tarpeellisia taitoja harjoitellaan oman kotikentän lähistöllä, ns. paikallislentoina.

Lentoaika

Silloin kun ei lennetä noston vaikutusalueella, purjekone menettää koko ajan korkeutta. Pienimmillään korkeuden menetys on noin 0.5 m/s tuntumassa. Suurimmillaan se voi olla huomattavasti enemmän. Laskevassa ilmavirtauksessa jopa 5 - 8 metriä sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olisi onnistunut nousemaan pilvirajaan saakka, aikaa seuraavan noston löytämiseen ei ole rajattomasti. Ellei nostoa onnistu löytämään, tai siinä nousemaan, pilotin on tuotava kone laskuun. Purjelentäjä siis eräässä mielessä taistelee koko ajan aikaa vastaan. Aseinaan hänellä on ainoastaan lentotaitonsa ja sääilmiöistä - jollainen termiikkikin on - hankkimansa tiedot.

Kone kaartaa termiikissä Kemi-Tornio lentokentän lähistöllä

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (92 Kt)

Lentomatka

Ensikuulemalta tällainen kamppailu saattaa kuullostaa uhkarohkealta ja vaaralliselta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Vaikka nostoa ei löytäisi, tai siinä ei onnistuisi nousemaan, aloitteleva purjelentäjä on koko ajan liitomatkan päässä omalta kotikentältään. Aluksi matkojen ja niiden taittamiseen kuluvan korkeuden (tai ajan) arvioiminen on hankalaa. Tässä vaiheessa, lupakirjakurssilla ja jonkin aikaa lupakirjan saamisen jälkeenkin, harjoituslennoilla on mukana lennonopettaja. Vähitellen pilotti oppii arvioimaan lentoon vaikuttavia tekijöitä itsenäisesti, jolloin harjoittelussa voidaan siirtyä yksinlentoihin. Turvamarginaalit pidetään aina niin suurina, että kaikista mahdollisista yllätyksistä huolimatta kotikentälle selvitään niin korkealla, että laskeutuminen voidaan suorittaa normaalisti. Marginaaleja voidaan vähitellen kokemuksen kasvaessa pienentää, mutta tällöinkään sitä ei tehdä turvallisuuden kustannuksella.

Tarkkuuslaskut

Rovaniemen ilmailukerhon L-13 (OH-434) lapin ilmailukerhojen maaliinlaskukisassa Kemijärvellä v. 2003.

Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (75 Kt)

Paikallislennoilla siis opetellaan paitsi termiikkilentoa, myös koneen suorituskyvyn arviointia: Kuinka pitkälle ja missä ajassa tietyltä korkeudelta voi liitää. Ennen kuin pilotti on valmis ensimäiseen matkalentoonsa, täytyy myös laskeutumista harjoitella. Syykin on selvä. Matkalennolle lähdettäessä napanuora kotikenttään katkaistaan. Pilotti vie koneensa kauemmaksi kuin liitomatkan päähän kotikentästä. Jos purjelentokeli syystä taikka toisesta loppuu, kotikenttä on ulottumattomissa, ja laskeutuminen on tästä huolimatta kyettävä suorittamaan turvallisesti. Maastoon laskeuduttaessa paikallislennoilla hankitut taidot ovat välttämättömiä.

Maastolaskussa todellista korkeutta ei näe korkeusmittarista, sillä se ilmoittaa korkeuden lähtökenttään eikä alla olevaan maastoon nähden. Korkeus opetellaankin arvioimaan maamerkkien perusteella. Korkeuden arvioinnin lisäksi maastolaskuihin liittyy myös taito tuoda kone maahan tarkalleen halutussa kohdassa. Kotikentän kilometrin tai kahden mittainen kiitotie on ylellisyyttä. Maastolaskut tehdään yleensä huomattavasti kapeammalle ja lyhyemmälle pellolle tai niitylle. Niinpä käytettävissä oleva tila on osattava hyödyntää viimeistä metriä myöten.

Koneen tuominen tarkasti haluttuun kohtaan ei ole kovin vaikeaa tyynessä säässä. Tuulisissa olosuhteissa, oudolla paikalla ja ilman korkeusmittaria helppous osoittautuu näennäiseksi. Ilman selkäytimeen iskostettua rutiinia, tilanteen asettamat paineet saattavat olla liian suuret, eikä pilotti kykene suoriutumaan laskusta edes omien taitojensa mukaisella tasolla. Siksi monet pilotit tekevätkin jokaisesta laskeutumisesta tarkkuuslaskuharjoituksen. Tarkkuuslaskua harjoitellaan myös kerhojen omissa, tai kerhojen välisisssä maaliinlaskukisoissa, joiden säännöillä pyritään jäljittelemään maastolaskun olosuhteita.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 00:30