Purjekone

LS-3/17 (OH-938) Kemin kiitotiellä 36

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (95 kt)

Vaikka purjekoneet saattavat näyttää maallikon silmin toistensa kopioilta, niissä on melko suuria eroja. Valikoimaa löytyy koulutukseen tarkoitetuista kaksipaikkaisista "työjuhdista" matka- ja kilpalentäjien käyttämiin ns. tehokoneisiin.

Koneiden hintahaitari ulottuu muutamasta tuhannesta eurosta noin puoleen miljoonaan euroon. Onneksi oman koneen hankkiminen ei ole tarpeen. Lähes kaikkien Suomalaisten purjelentokerhojen kalustosta löytyy sopiva kone niin alkeiskoulutukseen kuin pitkien matkalentojenkin tekoon. Oman koneen hankintaa harkitaan tavallisesti vasta jos kilpalentäminen alkaa kiinnostaa tosissaan.

Pentti Ahavan itsestarttaava Nimbus 3

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (34.5 Kt)

Yleisesti ottaen purjekoneet ovat keveitä, muutaman sadan kilon painoisia ja pitkäsiipisiä lentokoneita. Siipien kärkiväli vaihtelee 12 ja reilun 30 metrin välillä, konetyypistä riippuen. Vaikka ehdin jo aiemmin sanoa, ettei purjelentokoneessa ole moottoria, niin tämä ei aina pidä paikkaansa. On olemassa ns. itsestarttaavia sekä paluumoottorilla varustettuja purjelentokoneita. Tällaisissa koneissa moottori on normaalisti rungon sisällä, mutta se saadaan nostettua esiin lentoonlähtöä tai kentälle palaamista varten. Varsinaiset moottoripurjelentokoneet ovat vielä oma ryhmänsä. Ne näyttävät enemmän moottorilla varustetuilta pienkoneilta kuin purjekoneilta ja ovat myös purjelento-ominaisuuksiltaan melko vaatimattomia.

Ohjaamo

Nykyaikaisen purjekoneen ohjaamo ei juuri poikkea muiden lentokoneiden ohjaamoista. Silmiinpistävimpänä erona varmaankin moottorin hallintaan liittyvien instrumenttien puuttuminen. Viereisen kuvan ohjaamo on harjoituskoneesta, joten sen mittarivarustuksesta puuttuvat lentotietokone ja nykyaikaiset suunnistuslaitteet (GPS).

Purjelentokoneen ohjaamo. Kuvan kone SZD-51-1 "Junior"

Kuva © Jukka Kotajärvi  Iso kuva (112 Kt)

Lentäjän istuma-asento on yleensä puolimakaava. Istumissa ja ohjaimissa on tavallisesti sen verran säätövaraa, että mukava asento löytyy helposti. Se onkin tarpeen, sillä lento voi kestää useita tunteja.

Ohjaimet

Lentäjä ohjaa konetta pääasiassa ohjaussauvan ja polkimien avulla. Ohjaussauvalla muutetaan koneen nopeutta ja kallistusta. Sauvan eteenpäin työntäminen laskee koneen nokkaa alaspäin jolloin nopeus alkaa kasvaa. Vastaavasti kun ohjaaja vetää sauvaa itseensä päin, nokka nousee ylöspäin ja vauhti hidastuu. Sauvan vieminen oikealle kallistaa konetta oikealle ja sauvan liikuttaminen vasemmalle kallistaa konetta vastaavasti vasemmalle. Ohjaussauva liikkuu vapaasti, samaan tapaan kuin tietokoneen peliohjain, joten sitä voi esim. liikuttaa taakse ja vasemmalle jolloin kone kaartaa vasemmalle ja nousee samalla.

Polkimilla muutetaan nokan suuntaa menosuuntaan nähden. Vasemman polkimen painaminen siirtää nokkaa vasemmalle ja liike oikealle saadaan painamalla oikean puoleista poljinta.

Mittaristo

Tyypilliseen perusmittaristoon kuuluu nopeusmittari, korkeusmittari, variometri eli nousunopeusmittari, luisumittari eli "kuula", kallistus- ja kaartomittari sekä kompassi. Lisäksi mittaritaulussa on yleensä myös VHF-radio.

Muiden mittareiden tarkoituksen luultavasti huomaa niiden nimestä, mutta luisumittari ja variometri eivät ole niin itsestään selviä. Variometriin palaamme tuonnempana tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin jo sanoa, että se kertoo nopeuden jolla kone nousee ylöspäin tai laskeutuu alaspäin. Luisumittari puolestaan kertoo osoittaako koneen nokka tarkalleen lentosuuntaan, vai eteneekö kone kylki edellä. Kun luisumittarin kuula on keskiasennossa, niin nokka osoittaa suoraan menosuuntaan. Jos kuula on poskellaan, koneen asentoa pitää korjata polkimilla.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 00:30