Termiikki
Maan pinta ei ole kaikkialla samanlainen. Maaperä voi olla kivikkoista, hiekkaa
tai savea. Kasvillisuuskin vaihtelee metsistä viljapeltoihin, niityistä
soihin. Siellä täällä on lampia, järviä, kyliä ja kaupunkeja.
Auringon lämmittäessä tätä jokien ja teiden halkomaa tilkkutäkkiä, eri tilkut
lämpenevät ja luovuttavat lämpöä ilmaan ominaisuuksiensa mukaan.
Kalliot ja kivikkoinen maaperä lämpenee hitaasti, mutta luovuttaa lämpöä vielä
auringon laskiessakin. Hietikkomaat ja kuivat kankaat taas lämpenevät ja
jäähtyvät nopeammin. Näiden erojen vuoksi lämpötila aivan maan pintakerroksessa
vaihtelee. Ilma itse ei lämpene auringon suoran säteilyn vaikutuksesta, vaan
sen lämpeneminen perustuu maan pinnasta tulevaan lämpösäteilyyn. Niinpä tilkkutäkin
eri kohdissa myös maan pintaa lähellä olevan ilman lämpötila vaihtelee.
Siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, saa jonkinlaisen kuvan katsomalla kuumenevaa
vesikattilaa. Jos katsot kattilassa kuumenevaa
vettä, niin huomaat, että ennen pitkää kattilan pohjalle alkaa muodostua
pieniä kuplia. Veden edelleen lämmetessä kuplia syntyy enemmän ja niiden
koko kasvaa. Lopulta kuplat irtoavat kattilan pohjasta ja alkavat nousta
kohti veden pintaa. Ilmiö johtuu kattilan pohjan pienen pienistä
lämpötilaeroista.
Auringon lämmitys saa aikaan vastaavan tapahtumasarjan maan pinnalla.
(Tällöin ilma ei tietenkään kiehu. Kyseessä on vain vertaus!)
Aamupäivällä, kun aurinko on lämmittänyt maaperää jonkin aikaa, alkaa muita enemmän
lämmenneiden kohtien yläpuolelle syntyä ympäristöään kevyemmän ja lämpimämmän
ilman muodostamia pullistumia. Pullistuma kasvaa vähitellen maasta huokuvan
lämmön vaikutuksesta ja ennen pitkää se on kasvanut niin suureksi, että pieni
tuulenpuuska riittää irroittamaan sen maan pinnasta.
Nyt tämä lämpimän nousevan ilman alue muistuttaa muodoltaan jotakuinkin räjähdyspilveä.
Sen yläosassa on leveä lakki, ja keskeltä ulottuu alaspäin kapeneva varsi. Pian
se kuitenkin muuttuu enemmän litistyneen pallon kaltaiseksi ylöspäin
kohoavaksi "kuplaksi". Kuplan yläpuolella oleva viileä ilma kuitenkin
vastustaa kuplan nousua. Tämän seurauksena kuplan yläosan ja ulkoreunojen
ilma nousee hitaammin kuin sen keskellä oleva ilma. Kuplan ilma joutuu pyörivään
liikkeeseen, jonka seuraksena se alkaa muistuttaa munkkirinkilää. Rinkilän
keskellä ilma nousee nopeasti, ja sen ulkolaidoilla ilma laskeutuu kuplaan nähden.
Laskeutuva ilma on kuitenkin edelleen ympäristöään lämpimämpää, joten se ei
karkaa kuplasta, vaan tulee ilmaistuksi pohjasta takaisin munkkirinkilän
keskelle.
Kupla jatkaa nousuaan niin kauan, kunnes lämpötilaero sen, ja ympäröivän
ilman välillä häviää. Tyypillisenä kesäpäivänä tämä tapahtuu 1.5 - 3 kilometrin
korkeudessa. Usein lämpötila kuitenkin laskee jo tätä ennen niin paljon,
että kuplan sisältämä kosteus alkaa tiivistyä ns. pilvipisaroiksi. Syntyy
kumpupilvi, joka pysyy hengissä niin kauan kun se saa lisää lämmintä ja
kosteaa ilmaa uusien kuplien muodossa.
Kun olosuhteet ovat sopivat, kuplia muodostuu niin tiheästi, että nouseva
kuplavana muodostaa enemmän tai vähemmän yhtenäisen "putken" Tällainen
putki voi myös irrota alkuperäisestä termiikkilähteestä ja lähteä ajautumaan
tuulen mukana. Putki pysyy hengissä niin kauan kun sen reitin varrella on
riittävästi lämpimän maaperän lämmittämää ilmaa. Vesistön rantaan tai
kosteikkoon joutuessaan lämmintä ilmaa ei enää ole, ja putki kuihtuu
maan puoleisesta päästään alkaen.
Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 13:21
