Lentäminen termiikissä

Lupakirjan saatuaan - ja osittain jo lupakirjakurssin aikana - purjelentäjät alkavat harjoitella termiikkilentämisen alkeita. Äkkiä ajatellen saattaisi tuntua siltä, että purjelentohan on loppujen lopuksi melko yksinkertaista: Missä on kumpupilvi niin siellä on myös termiikki. Siispä koneen nokka lähintä nostoa kohden. Kun pilven alla olevaan nostoon sitten saavutaan, niin kone kaartoon ja korkeutta alkaa kertyä itsestään. Lähes yhtä helppoa kuin hissin käyttäminen.

Valitettavasti purjelento ei ole aivan näin yksinkertaista. Tai onneksi. Ainakin omasta mielestäni juuri purjelennon vaikeus on sen suola. Mutta mikä edellä maalaamassani hissiteoriassa on sitten pielessä? Lyhyesti sanottuna kaikki.

Mitkä pilvet toimivat?

Kuva © Sami Naapanki Iso kuva (90 Kt)

Noston löytäminen

Termiikistä puhuttaessa tuli selväksi, että jokainen kumpupilvi on syntynyt termiikin mukanaan tuomasta kosteudesta. Pilvi ei kuitenkaan häviä samalla hetkellä kun nouseva ilmavirta sen alta loppuu. Sen sijaan pilvi saattaa säilyä vähitellen hajoavana repaleena jopa kymmeniä minuutteja sen jälkeen kun nosto on loppunut. Niinpä toimivan pilven erottaminen ns. "raadosta" voi olla vaikeaa.

Vaikka purjelentäjä pilviä tarkkaillessaan huomaisi toimivalta näyttävän pilven, hän saattaa olla vielä kilometrien päässä siitä. Mikään ei tietenkään takaa sitä, että pilven alla oleva nosto on siellä vielä toiveikkaan pilotin saapuessa perille.

Kaiken lisäksi noston paikka pilven alla vaihtelee tuulen voimakkuuden ja suunnan (aurinkoon nähden) sekä monien muiden tekijöiden vaikutuksesta. Vaikka noston paikan yleensä erottaa lähes mustasta ja tasaisesta kohdasta pilven pohjassa, niin aina tämäkään johtolanka ei kerro noston sijaintia. Monet kumpupilvet ovat suuria. Niiden alla voi risteillä pitkään löytämättä nostoa, vaikka siellä sellainen olisi. Sen sijaan saattaa löytyä voimakas laskeva virtaus. Tällaiseen "kaivoon" ajava lentäjä joutuukin usein suuntaamaan takaisin kentälle ja laskeutumaan, ellei pelastavaa nostoa löydy matkan varrelta.

Jotta asia ei olisi liian helppo, noston merkkinä ei aina ole pilviäkään. Jos termiikin nousu lakkaa ennen kuin lämpötila laskee niin alas, että kosteus alkaa tiivistyä, ei pilviäkään synny. Tuloksena on ns. kuivatermiikki. Tällaisessa kelissä nostot on etsittävä maaston perusteella. Etsitään siis kuivia ja hyvin lämpöä luovuttavia alueita ja vältetään kosteikkoja, vesistöjä ja alueita joilla kasvaa paljon lehtipuita.

Nostossa lentäminen

Variometri.

Kaikista edellä kuvatuista vaikeuksista huolimatta purjelentäjät oppivat löytämään nostoja. Ja kun sellaisen löytää, niin sitä ei voi olla huomaamatta. Voimakaan noston alueelle saapuminen tuntuu istumalihaksissa, kun kone ampaisee ylöspäin. Heikompien nostojen vaikutusta ei välttämättä huomaa ns. takapuolituntumalla, mutta tätä varten koneessa on pystysuuntaisen nopeuden kertova mittari: Variometri. Kun variometrin osoitin nousee ylöspäin, ollaan nousevan ilman alueella ja päin vastoin.

Noston löytäminen ja sen vaikutusalueelle pääseminen eivät vielä riitä - nostossa on myös osattava lentää. Tämän tekee vaikeaksi ennen kaikkea se, että kahta samanlaista termiikkiä ei ole olemassa. Termiikkikuplien muoto ja koko vaihtelee. Pienessä kuplassa on kaarrettava tiukasti, muuten putkahtaa kuplan kyljestä ulos ja saattaa hukata koko noston. Useimmiten kuplat, varsinkin alhaisissa korkeuksissa joissa nostossa pysyminen olisi muutenkin tärkeää, ovat melko pieniä. Parin sekunnin viivyttely kaarron aloittamisessa vie pilotin kuplan ulkopuolelle. Joskus kuplat ovat niin pieniä, ettei edes tiukalla kaarrolla saa mahdutettua koko kaartoa kuplan sisälle.

Lisäksi pilotin on tiedettävä mille kohdalle kuplaa hän osui. Kuplan pohjassa ilma virtaa kuplan sydämeen päin, mikä aiheuttaa variometriin virhenäyttämiä. Samoin käy kuplan laella. Siellä kuplan keskeltä ulospäin suuntautuva ilmavirta vielä pyrkii heittämään koneen pois nostosta. Kuplan pohjassa tai laella lennettäessä pelkästään variometrin näyttämään luottava pilotti saa virhenäyttämien vuoksi väärän kuvan kuplan paikasta.

Liuku seuraavaan nostoon

Kun yksi nosto on "kelattu" loppuun saakka, on viimeistään aika alkaa etsiä seuraavaa nostoa. Useimmiten seuraava nosto on kuitenkin paikallistettu jo nousun aikana, joten noustosta poistutaan suoraan seuraavaa termiikkiä kohti. Joskus vaihtoehtoisia termiikkejä on runsaasti. Väärä valinta saattaa kostautua vaikkapa siten, ettei uusia nostoja enää löydykään liitomatkan päästä.

Liuku kohti termiikkiä ei ole pelkkää liitelyä. Pilvien välissä saattaa olla laajoja laskevan ilman alueita, tai syntymässä olevia nostoja ja ohjaajan on muutettava koneen nopeutta siten, että kaikissa tilanteissa saadaan maksimaalinen teho irti. Laskevissa ajetaan tietysti kovaa, jotta päästään nopeasti pois laskevan ilman alueelta. Vastaavasti kantavissa ja nostavissa vauhdit vedetään pois jotta kone kerää korkeutta mahdollisimman tehokkaasti.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2004, kello 13:25