HC-aika

Matti Adolfsen

31.5 2004 - Ensimmäinen yritys

Kuukausi oli jo kenttää kierretty ja laskukierroksia harjoiteltu viimeisen päälle, nyt kelit alkoivat olla parhaimmillaan. Siispä suorituslentoja yrittämään. Maanantai 31.5.04 sattui sopivasti olemaan vapaapäivä, ja ennuste lupasi parin kilometrin keliä, joten heti aamulla kentälle.

FAI:n hopeiseen suoritusmerkkiinhän tarvitaan 1 km oma nousu, 5 tunnin aikalento ja 50 km matkalento. Suoritusjärjestys on muuten vapaa, mutta 5 tunnin aika on lennettävä ennen kuin poistutaan liitomatkan päähän kentältä.

Barokäyrä 31.5 lennolta. Käyrästä ei voi havaita irroitushetkeä, koska hinauksen aikainen 2-3 m/s keskinosto ei juurikaan muuttunut termiikkilennossa. Harmillinen yksityiskohta, jonka vuoksi HC-nousu ehkä kannattaakin dokumentoida uudelleen? Barografi mittaa standardi-ilmanpaineen mukaan joten nolla-korkeuden kalibrointi riippuu ilmanpaineesta.

Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (80 kt)

Junnu (OH-842) kiitotielle ja konetta varustelemaan: eväät lastattuna koneeseen, barografiin paperia ja kynään mustetta, baron kellokoneistoon vetoa ja kevään 24:s hinaus voi alkaa kello 11:37.

Viiden minuutin hinauksen aikana oli jo havaittavissa, että kelistä tulee hyvä, joten irroitukseen voisi valmistautua jo heti seuraavassa tintissä; 450 metriä riittäisi irroituskorkeudeksi oikein hyvin. Siirryttiin itäpuolelta länteen, ja tintti löytyikin heti voimalaitoksen ja kentän väliseltä alueelta. Variometrin viisari napsahti tappiin joten nykäisy keltaisesta kahvasta ja kone kaartoon. Korkeutta oli kertynyt tässä vaiheessa jo 550 metriä, ja irroituksen jälkeen variometri pysyi siellä 4-5 metrissä koko ajan: 1800 metriä tuli täyteen ihan hetkessä. Pilven pohja tuli vastaan, joten pari kertaa piti sujahtaa pilven alta pois ja heti takaisin. Lyhyt liito: etsimään seuraavaa nostoa. Tämä seuraava sitten veikin jo 2200 metriin. 1 km oma nousu oli nyt dokumentoitu!

Pian myös OH-480 liittyi mukaan.

• "Mennäänkö Tervolan suuntaan?"
• "Mennään vain, kunhan pysytään liitokartion yläpuolella."

Kahdeksan cumuluspilveä, jokaisen alla nosti tasaisesti tuohon 2200 metriin, pohjoistuulella tuo liitokartio ulottuu melko kauas. Merituulesta näkyi kuitenkin jo merkkejä, tehtaiden savut olivat kääntyneet joten takaisin päin oli tultava. Taivalkosken eteläpuolella nostot sitten loppuivat, viimeinen nosto kentän lähellä oli vain desimaaleja. Pienimmän vajoamisen nopeudella sitten killuttelin lennolle toistakymmentä minuuttia lisää pituutta. Koko lento kesti 2 tuntia ja 25 minuuttia.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 31.01.2005, kello 19:50