Tavallinen purjelentopäivä kesällä 1966

Heinäkuun helteet, sunnuntai-aamu Kemin kentällä. Valmistelut on tehty, kermankeltainen Rhönlerche OH-KRP on lähtövalmiina kiitotien päässä, Kajava (OH-YKL) ja naapurikerhon Blanikki (OH-BLA) viettävät siestaa hallissa, ei ole juurikaan tungosta koneisiin tänään. Vintturin langat ovat baanalla suorana, ja toisen langan päätä juuri kiinnitetään koulukoneen painopistekytkimeen, hinaus voi alkaa.

Takapenkillä opettaja, edessä oppilaan paikalla hikoilee kaveri, joka lensi tarkastuslennon eilen: nyt ei olla enää koululennolla, vaan harjoitellaan (tosin opettajan tarkan valvonnan alla) ihan täysivaltaisena pilottina, oman lupakirjan voimin!

Vintturi starttaa klo 10:53, rätti-ja rautaputkirakenteinen kone nytkähtää valittaen liikkeelle ja ampaisee jyrkässä kulmassa taivaalle. 30 sekuntia myöhemmin ollaan jo 400 metrin korkeudessa. Irroitus, ja termiikkiäkin löytyy, ja niin lennolle tulee mittaa ihan mukavasti, 24 minuuttia kaikkiaan.

Seuraavat 3 lentoa OH-KRP:llä ovat toisen saman kesän lupakirjalentäjän yksinlentoja. Ensimmäiset ovat vain 5 minuutin mäenlaskuja, termiikki on hukassa, mutta sitten tärppää: irroitus 350 metrissä ja suoraan termiikkiin: nostoa riittää aina 450 metriin asti, lentoaika 13 minuuttia.

Opettaja taas takapenkille, ja harjoituslento kolmannen kaverin kanssa. Vintturi tekee kuitenkin kepposen, lanka paukahtaa poikki kesken hinauksen ja lennolle tulee pituutta vain 1 minuutti. Aikaa tuhraantuu koneen kävelyttämiseen takaisin kiitotien päähän, myös vintturin lanka on liitettävä: tätä varten on talvella värkätty liitoskappaleita monta repullista kaiken varalta.

Yli puolen tunnin tauon jälkeen toiminta jatkuu. Vintturilangan liitostyön aikana opettaja on tuonut Kajavan baanalle, lentokonehinauksella Kajaakki kiskaistaan suoraan termiikkiin: 5 minuutin hinaus, 420 metriä. Keli on suotuisa, cumulus-pilvien pohjat ovat korkealla: ihanteellinen matkalentokeli. 1 tunti 44 minuuttia myöhemmin Kajava laskeutuu Rovaniemen kentälle, HC-matka tuli lennettyä, vieläpä ihan mukavalla keskinopeudella, suurin korkeus 2200 metriä.

Tunnin ähertämisen jälkeen lanka saatiin lopulta kuntoon, ja edellisen tynkäkeikan lentäjä istuu uudelleen KRP:n puikkoihin. Liitos petti uudestaan, lento kutistui 2 minuuttiseksi.

Onneksi hinauskone on passissa, uusi mies puikkoihin ja taivaalle. 4 minuutin hinaus, 10 minuutin mäenlasku. Ei kun uudestaan köysi kiinni, kyllä siellä keliä pitäisi olla mutta kun ei tartu.. taas 18 minuutin lento. Onko vika koneessa (liitokuku alle 20) vai pilotissa?

Oppilas ja toinen opettaja tulevat kentälle, koulukone otetaan taas nimensä mukaiseen käyttöön. 2 koululentoa vintturihinauksella, ja välitarkkari: oppilas on valmiina ensimmäiselle yksinlennolle. Tälle illalle niitä ehdittiinkin sitten tehdä 5 kappaletta. Iltapäivällä myös Finnairin Convair pistäytyy kentällä, mutta se ei juurikaan purjelentotoimintaa hidasta: kiitotie 27 on käytössä, joten langat vain kiskotaan pois pääkiitotieltä vuorokoneen laskun ajaksi.

Kajava haettiin Rovaniemeltä putkella ja kasattiin hallissa seuraavana päivänä. Rovanimen tie on suurimmaksi osaksi soratietä, joten kone oli kovin pölyinen hakureissun jäljiltä.

Lähde: lennonopettajien lentopäiväkirja 1966/II

Matti Adolfsen

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 20.03.2004, kello 17:55