Purjekone

OH-938 Kemin kiitotiellä 36

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (94 Kt)

Purjekoneista, kuten purjelennosta yleisemminkin, on lukuisia virheellisiä käsityksiä. Purjekoneet rinnastetaan usein riippuliitimiin, tai jopa purjeveneisiin. Rinnastus purjeveneeseen on tietyssä mielessä ymmärrettävä. Purjelennon alkuaikoina - 1920 -luvulla - ainoa tapa pysytellä ilmassa pidempään kuin koneen liitokyky mahdollistaa, oli lentää ns. rinnetuulen synnyttämään nousevaan ilmavirtaukseen. Rinnetuulta hyväksikäyttävä purjekone joutuu todellakin laskeutumaan melko pian sen jälkeen kun tuuli on tyyntynyt (ellei ohjaaja löydä auringon epätasaisesti lämmittämän maaston synnyttämää nousevaa ilmavirtausta - termiikkiä). Käytännössä yhteyksien hakeminen purjekoneen ja purjeveneen välillä on kuitenkin turhaa puuhaa. Sen lisäksi, että kummankin laitteen nimessä on sana "purje", niillä ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa.

Riippuliitimestäkin purjekone on varsin kaukana. Toisin kuin riippuliidin jota ohjataan painopistettä muuttamalla, purjekone on "oikea" lentokone jonka ohjaamiseen käytetään kaikissa kiinteäsiipisissä lentokoneissa käytössä olevia ohjainpintoja. Käytännössä purjekoneen ja moottorilla varustetun lentokoneen välillä on vain kaksi suurta eroa: Purjekone hankkii ilmassa pysymiseen tarvittavan energian ilmakehästä, eikä bensiinistä kuten moottorikoneet. Toinen ero on purjekoneen ja moottorilla varustettujen koneiden liitokyvyssä.

Jos katsoo kuvia tietyn aikakauden purjekoneista huomaa, että ne näyttävät lähes toistensa kopioilta. Tämä sinänsä ei ole kovin yllättävää. Kunkin aikakauden koneet perustuvat sen hetkiseen parhaaseen tietämykseen aerodynamiikasta ja silloisilla materiaaleilla toteutuskelpoisista rakenneratkaisuista. Vertaamalla eri aikakausien purjekoneita alkaa koneiden välisiä eroja tulla esiin. Suurin osa näistä eroista johtuu koneiden valmistuksessa käytettävien materiaalien kehittymisestä. Kangaspäällysteisistä puurakenteista on siirrytty käyttämään enimäkseen lasi- ja hiilikuituja.

Materiaalien kehittyminen on mahdollistanut aerodynamiikasta hankitun tiedon "täysimääräisen" soveltamisen purjekoneiden rakennukseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii vaikkapa purjekoneen siipi. Pitkän ja kapean siiven edut purjelennossa on tunnettu jo 1930 luvulta lähtien. Tuolloiset materiaalit eivät kuitenkaan mahdollistaneet tämän tiedon täysimittaista hyödyntämistä. Pitkistä ja kapeista rakenteista tuli tuon ajan materiaaleja käyttäen liian heikkoja ja/tai liian joustavia. Vasta 1970 luvulta alkanut kuitu ja komposiittimateriaalien käyttö on mahdollistanut sen, että purjekoneiden suunnittelijat ovat voineet toteuttaa sen minkä tiesivät olevan teoriassa mahdollista.

Purjekoneen rakenteiden ja rakennusmateriaalien lisäksi aihepiiri sisältää tietoa purjekoneen mittareista. Jokaiselle perusmittaristoon kuuluvalle mittarille on omistettu vähintään yksi sivu, jolla kuvataan lyhyesti mittarin toimintaperiaate, mahdolliset virhelähteet sekä mittariin mahdollisesti liittyvät ilmailumääräykset.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 12.07.2007, kello 22:58