Huoltotoiminta

Talvi on pitkä aika purjelentäjälle. Syksy vie kelit, talvi hankaloittaa toimintaa kiitotiellä, kylmäkin on ja hinauskoneen käynnistäminen kovasta pakkasesta on vielä vaikeampa kuin auton starttaus... Luovutetaan suosiolla ja käytetään talviaika koneiden kunnossapitoon.

Syksyllä, kauden päättyessä koneet pakataan "kuljetusputkiin" - peräkärryihin joita normaalisti käytetään noudettaessa koneita maastolaskun jälkeen pelloilta. Putki on oivallinen talvisäilytyspaikka, kunhan muistaa jättää vähän tuuletusreikää etteivät pääse homehtumaan. Putket säilytetään hallin perällä, mikä myös tasaa lämpötilan ja kosteuden vaihtelua. Blanik työnnetään saman tien kerhohuoneeseen, myös puurakenteinen Kajava säilyy parhaiten sisällä kuivassa.

Aikaisemmin PIY:n kerhotilat olivat Kemin keskustassa, kerrostalon kellarissa. Silloin ei tarvinnut huolehtia lämmityksestä mutta kosteuden kanssa piti olla sitäkin tarkempana, sillä puukoneille liiallinen kuivuus ei tee hyvää. Vanha kerhohuone oli myös tilava, mutta koneiden vieminen sinne oli varsin hankalaa. Nykyisin kerhohuone on lentokentällä, lentokonehallin perällä. Tämän suhteellisen hatarasti eristetyn tilan lämmittäminen talven pakkasilla on kohtalaisen työlästä ja kallistakin. Luntakin kertyy katolle, se pitää poistaa ainakin kerran keväällä.

Purjekoneiden huolto-ohjelma koostuu vuosihuollosta, 100 tunnin huollosta, joidenkin koneiden 50 tunnin huolloista tai kuukausihuolloista. Pitempiä huoltovälejä löytyy myös. Lisäksi koneita joudutaan peruskorjaamaan kun tietty määrä vuosia tulee täyteen. Huoltotoiminnasta vastaa kerhossa huoltopäällikkö, mutta kaikki kerholaiset saavat osallistua toimintaan "mekanikkona". Nämä talkoot ajoittuvat pääasiassa viikonlopuille. Tuolloin kerhohuoneessa on tungosta, mutta kaikille riittää tekemistä.

Metallirakenteisen Blanikin huolto-ohjelma on melko laaja. Koneen rakenteisiin joutuu tutustumaan kohtalaisen perusteellisesti. Rungon huolto aloitetaan kärkikartion irroituksella. Pedaalien ja hinauskytkimen mekaniikka puhdistetaan ja voidellaan. Myös ensimmäinen runkokaari tarkistetaan perusteellisesti. Ohjaamosta poistetaan istuimet, sauvan tyven laakerit puhdistetaan ja rasvataan. Kuomun pakkolaukaisu testataan, sen kasaaminen on suuritöisempi juttu. Pyrstöpäässä riittää myös tekemistä. Kannuksen ympäristö tarkistetaan murtumien varalta. Peräsimen alapään laakeria ei ole suojattu, joten se on kerännyt melkoisesti hiekkaa ja pölyä kesän aikana. Pestään puhtaaksi liuottimella ja voidellaan uudestaan. Kuluneet laakerit uusitaan ja rakenteiden kuntoon kiinnitetään muutenkin huomiota.

Kuitukoneiden vuosihuollosta selviää vähemmällä. Jos on taitava pölyimurin käyttäjä niin homma on jo puoliksi hoideltu. Viime kesän maastolaskuja muistellaan: "...ohrapelto se oli, täällä on vielä jyviä tuuletusputkessa..." . Lisäksi voidellaan ohjaimien laakerit ja korjaillaan pikkuvikoja jos niitä löytyy.

Kuitukoneiden täydellinen vastakohta on puurakenteinen Kajava, jonka vuosihuolto-ohjeissa sanotaan mm. "... korjataan maalipinnassa olevat kulumat ja lohkeamat, tarvittaessa maalataan koko kone uudestaan."

Huoltotoiminnassa tärkeä elementti on myös tehtyjen huoltotoimenpiteiden kirjaaminen. Kuittauslistoista huoltopäällikkö näkee kuka on mitäkin tehnyt ja milloin. Muutamien komponenttien, kuten korkeusmittareiden, turvavöiden ja hinauskytkimien laitekortit tarkistetaan myös jotta nähdään onko tarvetta lähettää näitä laitteita määräaikaishuoltoihin. Vasta kun kaikki huoltokohteet on kuitattu, huoltopäällikkö voi kuitata koneen lentokelpoiseksi.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 16.02.2004, kello 20:39