PIY:n kalusto

Yhdistys omistaa tällä hetkellä viisi purjelentokonetta, neljä pidempiin maakuljetuksiin tarkoitettua 'kuljetusputkea', pelastusvarjoja sekä epälukuisen määrän muuta toimintaan liittyvää mutta vähemmän kiinnostavaa materiaalia kuten kenttäradioita, barografeja, koulutusmateriaalia, työkaluja jne.

Vaikka kaikki nykyaikaiset purjelentokoneet näyttävät maallikon silmin hyvin samanlaisilta, ne eroavat toisistaan ainakin pääasiallisen käyttötarkoituksensa, suorituskykynsä ja lento-ominaisuuksiensa osalta. Myös muunlaisia jakoperusteita käytetään. Esim. kilpailuissa koneet luokitellaan avoimeen-, vakio- ja standardiluokkaan. Puhutaan myös puu- ja kuitukoneista, laippakoneista jne. Sivuston Purjelento osastosta löytyy yksityiskohtaisempaa tietoa purjekoneiden rakenteista, ominaisuuksista ja suorituskyvystä. Alla käyttämämme jaottelu perustuu käyttötarkoitukseen.

Koulukoneet

Kaksipaikkaiset koneet on lähes poikkeuksetta tarkoitettu koulutuskäyttöön. Ne ovat lento-ominaisuuksiltaan ns. tehokoneita helpompia ja usein myös suorituskyvyltään vaatimattomampia. PIY:n kalustossa tätä konetyyppiä edustaa L-23 Super Blanik. Sillä lennetään tutustumiskurssit, lupakirjakurssit ja harjoitellaan lupakirjan saamisen jälkeen termiikkilennon alkeita.

Harjoituskoneet

Yksipaikkaiset koneet voidaan jakaa harjoitus- ja tehokoneisiin. Harjoituskoneet on nimensä mukaisesti tarkoitettu purjelennon harjoitteluun ja tämä on niiden suunnittelun peruslähtökohta. Tarkoitus on tarjota harrastustaan aloittelevalle pilotille alkeiskoulutuksessa käytettäviä koneita parempi suorituskyky mutta samalla pitää koneen hallinta helppona ja turvallisena. Helppous ja turvallisuus saavutetaan paitsi lento-ominaisuuksilla niin myös sillä, että lentämisestä huomion vievä muu varustus on minimissään. PIY:n harjoituskone on Puolalainen SDZ 51-1 Junior - tai tuttavallisemmin vain Junior.

Tehokoneet

Kerhon tehokonekalustoa edustavat Saksalainen LS 3-17 ja hieman vanhempaa ikäluokkaa oleva Suomalainen PIK-20. Näiden koneiden varustus ja lento-ominaisuudet ovat jo paljon vaativammat ja niiden ohjaimiin pääseekin vasta kun kokemusta on kertynyt vähintään 60 - 70 lentotuntia. Vaikka kumpikaan kone ei enää kuulu aivan purjekoneiden suorituskykyisimpään kärkeen, niin erolla on merkitystä ainoastaan kilpailuissa. Kumpikin kone mahdollistaa pitkien - luokkaa yli 500 km - matkalentojen tekemisen.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 20.05.2007, kello 22:00