Pohjolan liitäjät

Matti Adolfsen

Ilmailukerho Pohjolan Liitäjät perustettiin Kemissä heti sodan jälkeen lakkautetun Kemin ilmapuolustusyhdistyksen seuraajaksi.

Kemiläinen "lentokonetehdas"

Lennokkitoiminnan lisäksi kerho aloitti paloaseman tiloissa (torin laidalla, nykyisen keskussairaalan tontilla) Harakka- alkeiskoulukoneen rakennusprojektin syksyllä 1946. Elokuun lopulla aloitettu projekti valmistui 8:n kuukauden työn tuloksena ja H-17 tunnuksella varustettu Harakka-I tyypin kone teki ensilentonsa huhtikuun alussa 1947 Kiikelinlahden jäältä. Koneen kuljetus lentopaikalta kerhohuoneelle sujui mukavasti sisäsatamaan vievää rautatietä pitkin!

Alkeiskoneen lisäksi haluttiin vähän tehokkaampi kone ja lupaavalta konetyypiltä tähän tarkoitukseen tuntui PIK-5. Tämän koneen b-version prototyyppi oli lentänyt jo 1945, mutta piirustuksia ei saatu vielä kerhoihin rakennustyön pohjaksi, joten projekti sai odottaa. Odotellessa rakennettiin toinen harakka.

Tämä Harakka II oli alunperin rakennussarja, jonka Torniolaiset ilmailuharrastajat olivat tilanneet. Rakennustyö oli jostain syystä jäänyt aloittamatta, ja niinpä Pohjolan Liitäjät osti tuon sarjan Kemiin. Työt aloitettiin elokuussa 1948 ja kone saatiin ilmaan keväällä -49. Tämän koneen tunnus on H-43.

Lopulta PIK5:n piirustukset valmistuivat, ja rakennustyö käynnistyi. Karihaaran lautatarhalta valikoitiin puutavara ja rimojen sahaus saattoi alkaa 10.10. Tämä kone oli selvästi vaativampi projekti kuin harakat, joten aikaakin meni enemmän. Siipisalot ja runkopalkki käytiin rakentamassa Jämijärvellä 1951, muuten koneen rakennustyö eteni Kemissä, valtakadun eteläpäässä sijaitsevassa autoliikkeen tallissa. Ensilento tälle OH-PAX tunnuksella varustetulle koneelle tapahtui 1956. Kenttäpäiväkirjojen mukaan kone on ollut aktiivisessa käytössä vielä 1961, minkä jälkeen se myytiin 1962 K.K.Lehtovaaralle Hämeenlinnaan, joka myi sen edelleen Vaasaan. Vaasasta kone siirtyi Keski-Suomen Ilmailumuseoon Tikkakoskelle. Koneen viimeisin tunnus on ollut OH-157.

Lentotoimintaa

Sodan jälkeen Ilmapuolustusyhdistysten omaisuus oli siirtynyt ilmailuliitolle, joka jakoi koneet sitten uusille perustetuille jäsenyhdistyksilleen. Kemin Ilmapuolustusyhdistyksellä oli ollut mm. Taylor Cup hinauskone, joka oli sota-aikana ollut ilmavoimien käytössä. Tämä kone saatiin lopulta takaisin Kemiin 40-luvun lopulla.

Harakkaa hinattiin mielellään autohinauksella, vaihtoehtona tietysti olisi ollut myös kumiköysilinko tai vintturi: lentokonehinaus ei harakalla onnistu sen pienen nopeuden vuoksi. Alkeiskoulutuksessa lennot olivat yleensä lyhyitä pyrähdyksiä ja korkeudetkin vaatimattomia, autohinaus sopi siis tarkoitukseen mainiosti. Sodan jälkeen autokanta Suomessa oli kovin kehno, mutta purjekonehinaukseen sopivaa kuorma-autoa saatiin lainaksi Isohaaran voimalaitostyömaalta. Vintturi valmistui 40-luvun lopulla, lisäksi taylor-cupin myynnistä saaduilla varoilla ostettiin oma hinausauto: 8-sylinterisellä rivimoottorilla varustettu 30-luvun Auburn- urheiluauto!

Talvella lentotoimintaa oli helppo harjoittaa kaupungin edustan jääalueilta. Kesällä toiminta siirtyi lentokentälle. Kentällä oli saksalaisten jäljiltä ollut 4 kiitotietä, joista 50-luvulla vielä 3 oli käytössä. Nykyinen pääkiitotie 18-36 oli pituudeltaan tuolloin huomattavasti lyhyempi, poikittaiskiitotie 09-27 on vielä lähes alkuperäisessä mitassaan.

1950-luvun lopulla purjelennon koulutusjärjestelmä muuttui, kun saatiin 2-paikkaiset koulukoneet käyttöön. Tätä aikaisemminhan maan ainoa 2-paikkainen kone oli ollut Jämijärven Kranich, jolla tehtiin vain tarkastuslentoja! Ensimmäiseksi koulukoneeksi Kemiin hankittiin englantilainen Slingsby T-21 Sedbergh (OH-KSB), joka korvattiin 1961 Rhönlerche- koneella (OH-KRP). OH-KSB myytiin englantiin, ja on siellä nykyisin yksityisomistuksessa.

Nimi vaihtuu

50-60-luvun vaihteessa pohjolan liitäjät muuttui Kemin ilmailukerhoksi. Nimen muutoksen jälkeenkin kerhon asiakirjoissa näkyi rinnalla vanha nimi mm. leimasimissa ja yhdistyksen jäsenkorteissa luki vielä pitkälle 60-luvun puolelle "pohjolan liitäjät". Säästöä syntyi painatuskustannuksissa!

Lähde:Lauri Mörsky, 19.05 2004;

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 01.02.2005, kello 19:07