PIK-3c "Kajava"
Polyteknikkojen ilmailukerhon tyyppinumero PIK-3 oli alunperin
Lars Norrménin diplomityönään suunnittelema yksinkertainen kerhokone
jota rakennettiin Jämijärvellä ja piirrustusten pohjalta ilmailukerhoissa
yhteensä 18 yksilöä.
Suunnittelu alkoi vuonna 1942, ja prototyyppi (OH-YKA) lensi 1950. Tämä
yksilö jäi kuitenkin ainoaksi lajissaan mutta sen pohjalta kehitettiin sitten
pari uudempaa versiota, joista B-mallissa luovuttiin laskusiivekkeistä ja
tilalle vaihdettiin 2-puoliset lentojarrut.
1957 purjelennon MM-kisojen luokkajakoa muutettiin, ja sen seurauksena
suunnitelmat PIK-14 tehokoneesta haudattiin. Yhdistämällä PIK 3:n runko
modifioituun PIK-15 siipeen saatiin aikaan PIK3C. Tämä uusi versio sisälsi
niin paljon merkittäviä uudistuksia, että voitiin puhua "tehokoneesta".
Kajavaksi ristittynä tästä konetyypistä tulikin aikanaan suosittu, ja sitä
rakennettiin ilmailuliiton rakennussarjojen pohjalta kerhoissa useita
kymmeniä yksilöitä. Koneella osallistuttiin menestyksellisesti
1958 ja 1960 MM-kisoihin.
Kajava on vanerirakenteinen, kiinteällä laskutelineellä varustettu
yksipaikkainen kone. Alkuperäinen konstruktio on tarkoitettu nurmikentillä
toimintaan, joten kannuspyörän tilalla oli "lusikka" ja pääpyörän edessä on
suksi. Pyöräjarrua ei ole, vaan laskukiidon lyhentämiseksi työnnetään nokkaa
alas niin, että suksi raapii turvetta ja vauhti hidastuu. Painopiste asettuu
tyhjällä koneella pääpyörän taakse, mutta pilotin istuessa koneessa se muuttuu
nokkapainoiseksi. Sivuperäsin on varsinkin hitaasti lennettäessä hieman laiska.
Pyrstörakenne poikkeaa nykyisistä T-pyrstöistä. Korkeusvakaaja on heti rungon
yläpuolella. Nykyisiin "helppoihin" harjoituskoneisiin tottuneille Kajava antaa
tyyppilennolla hieman haastetta: Lähestymiskulman on oltava juuri oikea
samoin kuin nopeuden. Poikkeama näistä voi aiheuttaa suksen kolahtamisen
kenttään tai pomppuja, jotka jousittamattoman laskutelineen vuoksi
voivat kolhia konetta ja pilotin itsetuntoa.
Lentojarrujen sulkeminen liian nopeasti rullauksen aikana voi aiheuttaa
sen, että kone nousee uudelleen ilmaan.
Toisaalta, kevyt kone nousee hyvin termiikissä ja
varsinkin kapeissa nostoissa hidas Kajava nousee siinä missä muut luiskahtelevat
nostosta ulos. Vanhempien lentäjien mielestä se on siis kuin luotu Kemin
kentän ympäristön haastaviin purjelento-olosuhteisiin.
Suomen rekisterissä on tällä hetkellä 6 kajavaa. Pari yksilöä on
museoissa ja pari perus/vauriokorjauksen alla. Kanadassa on myös
rakennettu 2 kajavaa piirustusten pohjalta 1960-luvun lopulla. Toinen
näistä on edelleen lentokuntoisena. Kemin kajava,
OH-247 / sarja No 14, on rekisteröity uudelleen keväällä 2004.
Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 20.06.2004, kello 23:06