PIK-3c kunnostuspäiväkirja - Osa 1

(Matti Adolfsen)

Istuimen alta irronnut kolmiorima.

Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (96 Kt)

Talvella 2002 jatkettiin korjausta pidemmän tauon jälkeen. Korjaustyön valvoja, Ossi Salmi huomautti edellisellä käynnillään, että paikkausvanerien liimauksen yhteydessä käytettyjä nitojan niittejä oli katkennut ja näistä jääneet piikit pitäisi poistaa ennen sauman hiontaa ja maalausta. Myös istuimen alla, 4. runkokaaren ja pitkittäispalkkien risteyksessä, oli kolmiorima irronnut liimauksista. Tämä tulisi korjata. Kannuksen muotokappale oli liimattu paikalleen, mutta itse kannus pitäisi tähän vielä sovittaa. Muuten työssä edettiin vaurion jälkeisen erityistarkastuksen raportin pohjalta.

22.02.03
Kone käännettiin aluksi selälleen pukkien varaan. Kannuksen muotokappaleen sivuvanerit oli liimattu huolimattomasti, ja ne repesivätkin irti kynnellä vetämällä. Itse puu oli keskeltä kapeampi, vanerin liimauksessa puristus oli ollut huono, ja ilmakupla saumassa pilasi lopputuloksen. Pohjat tasoitettiin hiomalla, vanhan vanerin reuna viistettiin 20 mm. matkalta jotta saataisiin siisti sauma.

Kannuksen korjaus oli vaatinut sivuperäsimen irrottamisen, nyt rungon peräpää maalattiin ja peräsin asennettiin takaisin paikalleen. Vaijereiden päässä oli vetonaru estämässä niiden karkaamista rungon sisään: ohjainlinjat kytkettiin takaisin paikalleen.

4-5.3.03
Suksen muotokappaletta varten hankittiin riittävän tiheäsyistä puutavaraa, josta kuviosahalla leikattiin karkeasti oikean muotoinen kapula. Tämä sitten työstettiin hiomakoneella oikeisiin mittoihin. Viimeinen sovitus tehtiin kiinnittämällä hiekkapaperin palanen koneen pohjaan ja hiomalla palikka tätä paperia vasten käsipelillä kohdalleen. Kone käännettiin tämän jälkeen takaisin oikein päin.

Vielä yksi liimattava kohde löytyi: korkeusvakaajan takareunan vaneri oli irronnut liimauksesta n. 10 cm matkalta. Tämän korjaamiseksi irrotettiin vauriokohdalta korkeusperäsin, jotta saumaan olisi esteetön pääsy. Pöytäkirjassa mainittiin myös korkeusvakaajan tappien liian suuresta välyksestä: kuitenkin tappeja paikalleen kokeiltaessa, niistä ei löytynyt lainkaan välystä, joten vika vaatii lisätutkimusta sitten kun kone kootaan seuraavan kerran.

Talven aikana saatiin kaikki puuosat liimausvalmiiseen kuntoon, mutta koska kerhohuoneen lämpötila- ja kosteusolosuhteet eivät olleet sopivat, päätettiin jättää liimaus kesän ajalle.

25-26.10.03
Kesä meni korjausporukalla lentämisen parissa, joten projekti seisoi. Vasta lentokauden päätyttyä syyskuun puolivälissä päästiin taas huoltojen pariin. Ensin tehtiin luonnollisesti kaluston vuosihuollot: ne piti saada pois alta ennen 29.9, jolloin uusi EASA direktiivi tekee pursikoneiden huollon hankalammaksi. Ainoastaan itserakennetut ja museokoneet jäävät direktiivin mukaisesti lentäjien omatoimisen huollon alaiseksi, joten Kajavalla ei ollut kiirettä tuon päivämäärän suhteen. Kerhon saunailta oli perjantaina 24.10, ja seuraavana aamuna hallilla olikin runsaasti porukkaa koneita rassaamassa.

Pohjavanerin sauman ylimääräiset niitit nypittin pois, saumat hiottiin ja maalattiin sisäpuolelta (ulkopuolen maalaus olikin hoidettu jo ajat sitten). Kolmiorimat istuimen alle tehtiin valmiiksi liimausta odottelemaan, vanhat rimat irtosivat kevyesti taltalla vääntämällä. Sunnuntaina sitten sekoitettiin annos Araldiittia: Suksen muotokappale ja kolmiorimat liimattu paikalleen, korkeusvakaajan takareunan vanerin liimasauma korjattu ja suksi asennettu paikalleen. Tehokas viikonloppu, työssä oli Matti A, Pasi ja Markus

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 11.03.2004, kello 21:48