PIK-3c kunnostuspäiväkirja - Osa 2

(Matti Adolfsen)

Kannus kunnostettu ja kone käännetty.

Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (93 Kt)

2.11.03
Kajavan korjaus eteni vauhdilla, ohjaamo on pikku virittelyä vaille valmis (staattisen paineen jakotukki puuttuu, radion kaiutinjohto pitäisi liittää, akkuliitin vaihdettava myös). Käännettiin kone taas ylösalaisin, päätelineen sivuttaisohjauksen holkit paikalleen ja kannuksen sivuvanerit liimaukseen. Peräsimen liikerajoitin on myös asennettu, samoin korkeusperäsimen ohjainpinta.

3.11.03
Kannuksen liimaukset hiottu ja maalattu. Kannuslusikka/kannuspyörä kiinnitetty. Kone käännetty tämän jälkeen oiken päin.

9.11.03
Radion kaiuttimen johtosarja korjattu, akkuliitin vaihdettu.

15.11.03
Tehtiin runkopukki, jotta kone pysyisi suorassa työskentelyn aikana. Pitihän siellä käydä ottamassa "kylmät tyypit". Jukka oli vähän kasvanut "ulos" koneen mitoista, hartiat hankaa reunoihin melko lailla. Kuomun kiillotus olisi edessä: ei varmaankaan mene katsastuksesta läpi tällaisessa kunnossa.

16.11.03
Ossi Salmi tarkasti viimeiset korjaukset. Huomautuksia tuli ainoastaaan korkeusperäsimen kangasverhoilun irtoamisesta: oli vastannut johonkin. Erityistarkastus olisi seuraavana vuorossa, sitä varten pitää kuitenkin hoitaa kaikki siirretyt viat pois: korkeusmittarin anerointi, kuomun puhdistus/hionta, radiolupa ja punnitustodistus.

18.11.03
Korkeusperäsin asennettiin paikalleen ja testattiin välykset: tiukalta vaikuttaa. Trimmin toiminta tuli samalla testattua, myös lentojarrun työntötankojen yläpään kuulalaakerit voideltu.

20.11.03
Tuo edellisen kerran työntötankojen laakereiden voitelu innosti vuosihuoltoa tekemään: kaikki ohjaimien laakerit puhdistettiin ja rasvattiin. Vaijerit tarkistettiin (korkeusperäsimen vaijerin kiristäjän lukituslanka puuttuu, joten vaijerin kireys joudutaan säätämään). Voitelu poisti kuitenkin ylimääräiset äänet ohjaimista. Korkeusmittari ei sovi mittaritauluun (kiinnityskorvake vastaa variometrin korvakkeeseen), syykin selvisi: Kajavan mittari on lainassa Juniorissa! Mittarit pitää nyt vaihtaa keskenään, ja Juniorin mittari menee aneroitavaksi!

23.11.03
Kasattiin kone hallin perälle punnitusta varten. Siipien kiinnitys -10 asteen pakkasessa ei ole herkullista puuhaa, mutta onnistui se lopulta pienen puurtamisen jälkeen. Korkeusperäsin, peitelevyt ja muut pikkuosat paikalleen, ja lopultakin päästiin ottamaan kylmät tyypit koko porukalle! Kajavan laskeutumisprosessi näyttää olevan tosi vaativa: jos nokka on liian alhaalla, suksi tökkää asfalttiin: jos nokka on ylhäällä, kannuspyörä koskettaa ensin! Kone on aikanaan voideltu perinteisellä vaseliinilla, ja se tuntuu näin pakkasessa: siivekeohjaus ja lentojarrut ovat käsittämättömän jäykät!

"Vintage" vaaka

Kuva © Esa Koivuniemi  Iso kuva (100 Kt)

Asiakirjojen tarkastelu osoitti, että radiolupa on edelleen voimassa, punnitustodistus on mennyt vanhaksi ajat sitten, vakuutus myös. Lentokelpoisuustodistus ja rekisteritodistus ovat myös vuodelta 1995.

28.11.03
Punnitusta varten tarvitaan vaaka, joka kestää koneen kokonaispainon ja jonka tarkkuus on 100 grammaa. Edellisen punnitustodistuksen perusteella koneen massa on vuosien mittaan hieman kasvanut (uutena 206 kg, nyt 217 kg). Tuollaiseen punnitustyöhön soveltuvan vaa’an löytyminen vain tuntui olevan kiven alla. Tarkistettiin alueen rautakaupat ja romutarhat, lopulta sopiva puntari löytyikin Kemin Kaupungin varikolta. Puurakenteinen kymmenysvaaka (eli vastapainovarsi on 1:10, 217 kg:n punnitsemiseen tarvitaan 21 kg punnuksia, vaa’an oma "ratsastaja" hoitaa tuon viimeisen 10 kiloa 100 gramman tarkkuudella). Tällaisen "vintage" purjekoneen punnitukseen laite soveltuu hyvin, sen "kruunu"-leimat ovat vuodelta 1948! Punnitus sovittiin lauantaille 29.11.

Viritelmä.

Kuva © Esa Koivuniemi  Iso kuva (100 Kt)

29.11.03
Punnitus meni sujuvasti. Pääpyörä vaakalle, koneen peruslinja vaakasuoraan (Peruslinjan muodostaa pyrstöpuomin yläpinta kaarien 12-17 välillä) ja toinen vaaka kannuspyörän alle. Mitattiin pääpyörän ja peruspisteen (siiven etureuna ensimmäisen kaaren kohdalta) välinen matkaero vaakasuunnassa, samoin pääpyörän ja kannuspyörän väli, loppu onkin matematiikkaa. Painoksi saatiin 207 kiloa päätelineellä, 11 kiloa kannuksella. Jonkin verran punnitustulokseen vaikuttaa varmaan se, että kone oli kovin kostea: pakkanen hellitti ja meni plussan puolelle, vettäkin satoi.

Punnituksen jälkeen siivet ja runko kannettiin kerhohuoneeseen vuosihuoltoa varten. Erityistarkastus voidaan tehdä tämän jälkeen. (kuvat M. Adolfsen ja E.Koivuniemi)

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 11.03.2004, kello 21:49