Etsi sivustolta piy.fi
Etsi
Anna palautetta
Palaute
Linkkejä Suomeen ja maailmalle
Linkit
Usein kysytyt kysymykset
UKK
Säälinkit
Sää

PIK-3c kunnostuspäiväkirja - Osa 4

(Matti Adolfsen)

03.02.2004
Taas vietettiin muutama tunti kerhohuoneella. Kari oli hommannut lainaan endoskooppikameran, jolla kurkisteltiin Kajavan rungon ja siipien
Runko sisältäpäin katsottuna. Kuva on maaliskuulta,<br>eikä siis ole endoskoopilla kuvattu.
Runko sisältäpäin katsottuna. Kuva on maaliskuulta,
eikä siis ole endoskoopilla kuvattu.
Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (97 Kt)
sisään. Hyvin näytti puuosat säilyneen, ei minkäänlaisia vikoja missään. Pitkin talvea ihmeteltiin, miksi korkeusperäsimen ohjaus tuntui vähän takkuiselta: kamera paljasti, että toinen vaijeri nojaa trimmivaijeria vasten sellaisessa paikassa, mihin ei pääse näkemään ilman spesiaalivälineitä. Mahdollisten vaurioiden tarkistamiseksi vedettiin siis vaijerit ulos, tarkistetiin visuaalisesti että eivät ole säikeillä, pistettiin takaisin ja säädettiin kireys. Nyt pelaa tosi kevyesti! Peräsimen poikkeamat pitää vielä mitata kunhan kone voidaan taas kasata. Kamera paljasti myös verhousvanerien sisäpinnalta tekstin, että edellinen suuri perus- ja vauriokorjaus valmistui 1976 (A.Kipronen).

Lentojarrun kulmavivun tukilaakeri on työn alla, LLAI:n metallipuoli tekee.

18.02.2004
Kaartomittarin johto on nyt kuitenkin laitettu, mittari toimii (ja jopa pyörii oikeaan suuntaan!). Radion teline on ruuvattu takaisin lattiaan kiinni, Pari paikkamaalausta nokkaan punaisella maalilla.

21 - 22.02.2004
Kuomun puhdistus onnistui ihan hyvin King Brilliant- hankaustahnalla. Kannukseen kiinnitetty korkeusperäsimen liikerajoitin otettiin irti: tarkoitus on muotoilla alumiininen kiinnityskohta paremmin istuvaksi kannuksen muotopalan suhteen.

07.03.2004
Hiihtoloman aiheuttama tauko huoltohommissa, taas päästiin jatkamaan. Alkukankeutta oli: lämmitysöljy oli loppunut ja polttimen putkistoon oli päässyt ilmakupla, jota sitten yritettiin saada pois. Siinä vaiheessa kun homma havaittiin toivottomaksi, tuli kuitenkin vielä kerran kokeiltua... ja toimihan se!

Siivekkeen laakereiden pölysuojukset on nyt tehty. Ohuemmalle puolelle suojukset tehtiin jäykästä muovikalvosta, paksummat suojukset ovat 5mm huovasta leikatut. Toinen valmiiksi saatu kohde oli kannuksen ja peräsimen liikerajoittimen kiinnitys: rajoittimen kouruosa muotoiltiin uudelleen, joten se istuu nyt tiiviisti runkoa vasten.

10 - 11.03.2004
Istuimen alapuolen korjaus etenee. Puupalikka höylättynä sopivaan paksuuteen, ympäröivästä alueesta pintavanerit poistettu. Palikan liimaus araldiitilla runkoon, puristus järjestyi parhaiten poraamalla pari pikkureikää rakenteeseen ja niiden kautta rautalankalenkki joka kiristää palikan tiiviisti paikalleen. Istuimen takaosasta irronnut vanerihylly on myös liimattu paikalleen. Nämä korjaukset olen tehnyt kotoa: lämpötila ja kosteus pysyttelevät paremmin sallituissa rajoissa. Viikonloppuna on sitten tarkoitus hioa paikkauksen reunat sileäksi ja tehdä vaneriin tarvittavat viisteet. Koska tukirakenne on tältä kohdalta turhan heiveröinen, tarkoitus olisi liimata molempien rimojen kylkeen 2mm lentokonevanerista lisävahvikkeet.

13 - 14.03.2004
Istuimen korjaus jatkui kotioloissa, mäntyriman kylkiin tein vaneriverhouksen (1,5 mm vaneri, viisteet 20 mm matkalle). Lisäksi nuo em. lisävahvikkeet ohuimmalle kohdalle. Takahyllyn paikkaukseen myös viisteillä varustettu vaneripaikka.

Kerhohuoneen seinään asennettiin pukki, jonka avulla Kajavan siivet saadaan nostettua ylös säilytystä varten. Katonrajassa siivet pysyvät varmasti kuivana, eikä niitä kolhita kovinkaan helposti. Siipien alapuolella seinässä on tila peräsimen säilytykseen, runko mahtuu myös siipien alle. Neliömetrejä kerhohuoneen lattiasta vapautui varsin runsaasti.

5. runkokaaren verhousvanerit liimattiin takaisin paikoilleen: repsottivat yhdestä kohdin yläreunasta. Myös rungon puhdistusta maalitahroista kokeiltiin: parhaaksi puhdistusaineeksi osoittautui lakkabensiinin ja tankovahan sekoitus.

15.03.2004
Istuimen paikkaukset hiottu ja valmiina maalattavaksi. Tästä on hyvä jatkaa keskiviikkona, kun viedään laskuvarjot tarkistettavaksi ja pakattavaksi. Lentojarrun kulmavipu lienee valmis, pitää noutaa se koulun metallipuolelta ja asentaa paikalleen.

Kajavan ohjaamon työt valmiina.
Kajavan ohjaamon työt valmiina.
Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (102 Kt)

On se vaan melko tiukalle mitoitettu rimanpätkä tuo istuimen pitkittäistuki. Se on heikoimmalta kohdaltaan vain 10mm leveä ja 17 mm korkea, sivuissa 1mm vanerivahvikkeet. Tuo ohut kohta on juuri istumalihasten kohdalla, eli 120 kiloinen pilotti vääntää rimaa koko painollaan. Tukipisteet runkoon tästä ovat 230 ja 350mm päässä, joten momenttia syntyy: 2 g:n tinttikaarrossa näitä puolimetrisiä tikkuja vääntää siis 240 kilon voima, rimalla on poikkipinta-alaa puolet harjanvarren vahvuudesta... mahtaako kestää 4g:n väännön, kun puoli tonnia lihaa on kuormana?

17.03.2004
Istuin paikalleen ja heti piti päästä koeistumaan. Kevät on jo niin pitkällä, että lentohalut ovat korkealla. Pasi kävi myös ottamassa tuntumaa, ja hyvinhän se jakkara tuntuu kestävän. Seuraava sessio olisi lauantaina, jolloin tehdyt korjaustyöt pitäisi käydä läpi työn virallisen valvojan kanssa. Jos kelpuutetaan, niin sitten maalia päälle. Erityistarkastuksen dokumentit voidaan tämän jälkeen allekirjoittaa ja katsastusaika tilata. Rekisteröinti voidaan käynnistää katsastuksen jälkeen.

Vasemman lentojarrun kulmavipu.
Vasemman lentojarrun kulmavipu.
Kuva © Esa Koivuniemi  Iso kuva (94 Kt)

20.03.2004
Tehokas huoltopäivä syntyi hyvän ennakkosuunnittelun perusteella. Blanik sai vahaa pintaansa, myös korkeusperäsimen kulmavipu saatiin takaisin magneettijauhetutkimuksesta ja asennettiin paikalleen. PIK 20 käännettiin oikeinpäin ja työt yläpinnalla voivat siis alkaa. Kajavaankin tehtiin töitä: Ossi toi vasemman lentojarrun kulmavivun ja siihen kuuluvan uuden laakeriholkin, holkki puristettiin paikalleen ja varmistettiin liimalla, minkä jälkeen vipu asennettiin paikalleen. Istuimen alla 5. runkokaaressa oli myös vielä yksi liimattava vanerinpalanen joka tuli samalla kiinnitettyä. Rungon yläpintaa puhdistettiin edelleen. Radion johtosarja repsottaa rumasti, teipit eivät tunnu pysyvän kiinni joten asiallisempaa kiinnitysmenetelmää tutkitaan.

21.03.2004
Toinen tehopäivä heti perään, porukkaa taas tasaisesti kaikkien koneiden kimpussa. Kajavan siipien paikkamaalaukseen käytettiin jonkin verran aikaa ja kekseliäisyyttä, niinpä kaikki hiushalkeamatkin saatiin kyllästettyä uudella maalilla. Viimeiseksi erityistarkastuksen jälkeiseksi korjauskohteeksi jäänyt oikean lentojarrun mutterin pistelukitus tehtiin myös pois: nyt korjauskohteet on käyty kokonaan läpi.

24.03.2004
PIK20:n ympärillä hääri sen verran paljon huoltoporukkaa, että ei sekaan mahtunut: siispä Kajavaa kiillottelemaan. rungon maalauksia päätin vielä kohentaa vähän: oli kirjavan värisiä paikkauksia, joten hiekkapaperilla ensin hieman tasoitusta, sitten samalla menetelmällä kuin siipien paikkamaalauskin. Tuli hyvän näköinen pinta, vain vahaa päälle niin valmis on.

Kuomua vielä pikkuisen koetin kiillotta King Brilliantilla, sitten vahaa pintaan: nyt näyttää kuin uudelta. Ne pikku hiusmurtumat peilautuvat kuitenkin vanhaan malliin, niistä ei pääse eroon.

27.03.2004
Radion johtosarjan kiinnityksiä paranneltiin ja pari paikkamaalausta korkeusperäsimeen / sivuperäsimeen.

03 - 04.04.2004
Kevään mittaan cumuluksia on jo näkynyt varsin runsaasti, jo viides kelipäivä takana huhtikuun alkuun mennessä. Kasattiin jo Blanik ja Junnu halliin, joten lentokausi voitaisiin periaatteessa aloittaa vaikka heti. Käytännössä jäämme kuitenkin odottelemaan lumikinosten sulamista kiitotien varrelta.

Ossi kävi tarkistamassa tehdyt korjaukset, tuo 16 kohdan lista sai hyväksymismerkinnät kaikkiin kohtiin. Seuraavana olisi vuorossa katsastus, laitoksen katsastaja olisi tulossa puolen kuun maissa paikkakunnalle syynäämään pari moottorikonetta, joten siihen voisi tyrkyttää vielä yhden koneen?

Kajava- aiheinen urbaani legenda menneiltä vuosilta: katsastaja oli tulossa tarkistamaan erään kerhon kajavaa. Huoltopäällikkö huomasi koneen olevan sateen jäljiltä märkä, vettä oli runsaasti rungon pohjalla koteloissa. Kentän reunalla oli pikkupoikia ongella, joten näiltä sitten tiedustelemaan: "tuleeko kalaa?". "On meillä täällä pikku ahvenia..." tuli vastaus. Siispä kaupan hierontaan, ja yksi ahven vaihtoi omistajaa. Tämä kala sitten vain Kajavan istuimen alle vesilätäkköön uiskentelemaan, ja olihan siinä katsastajalla ihmettelemistä: "olen kyllä kuullut, että lentokoneista on löytynyt linnunpesiä, mutta kala..." Liekö tällä tarinalla motivoiva vaikutus vesireikien porailuun silloin tammikuussa?

17 - 18.04.2004
Kasattiin kone halliin katsastusta odottamaan. Koivurova käväisi uuden keikan erityistarkastuksen vuoksi, vikalista oli liian pitkä että sen voisi kuitata "tuosta vaan". Antoi lentokelpoisuutta syksylle 2004, minkä jälkeen maalit pitää poistaa ja peruskorjauksella kasvatetaan tarkastusväli 15 vuoteen. Paperitöitä tarkisteltiin myös: kaikki huoltobulletiinit Kajavaan liittyen ovat nyt sopivasti käsillä, lentokäsikirjasta tehtiin siistimpi kopio. Näyttää siltä, että ainakin hinauskytkimelle pitää avata laitekortti. Ala-Kokkila epäili, että turvavöiden ompeleita joudutaan vahvistelemaan, ovat nimittäin mallia "omatekoiset". Korkeusperäsimen poikkeutuskulmat säädettiin, ihan ohjekirjan ilmoittamiin lukuihin ei päästä vaan jäävät hieman alle (alas 17 ja ylös 25 astetta). Lukituslangat pistettiin paikalleen.

19.04.2004
Totuuden hetki! Katsastaja Juuso Kilpeläinen saapui Kemiin katsastamaan lentävää kalustoa. Ensiksi maadotettiin tietysti hinauskone (1 kpl A-huomautuksia katsastustodistukseen, eli "korjattava ennen seuraavaa lentoa"), sitten Kajavan kimppuun. No, A-huomautuksia tuli Kajavallekin, suurin osa asiakirjapuutteita, mutta myös 3 ihan oikeaa, korjaustoimenpiteitä vaativaa kohtaa: Siivekkeiden säätö menee uusiksi: sauvan ollessa keskitettynä siivekkeet eivät ole suorassa. Myös ohjainpintojen massatasapainoasemat pitää tarkistaa (mistähän löytyy referenssit mitä niiden pitäisi olla?). Akkuihin meidän pitää nyt asentaa pääsulakkeet: koskee kaikkia koneita, myös kaartomittarilla on oltava oma sulake. Laitekorttiasiassa olin vain osittain oikeassa: hinauskytkin tarvitsee kortin, turvavyöt eivät. Korkeusmittarin korttiin on kyllä kuitattu asennus koneeseen, mutta ei käyntijaksoa, joten merkintä tuli siitäkin. Rekisteröintihakemus ja vanha rekisteröintitodistus, lentokelpoisuustodistus, punnitustodistus sekä erityistarkastuspöytäkirja lähtivät laitokselle joten prosessi etenee. Asiakirjanipusta löytyi myös yksi vanha erityistarkastuskaavake, jossa oli valkea osa mukana: "tämä on meidän kopio, lähtee laitokselle" totesi katsastaja. Huolimattomuutta on näköjään havaittavissa meidän organisaatiossa vuosien takaa! Vähän jäi yksi A-huomautus kaivelemaan: lentokelpoisuustiedote 5003/03... no, kuitataan pois, kuulakynä näyttää olevan lentokonehuollon tärkein työkalu.

21.04.2004
Siivekkeiden työntotangot säädettiin ja nyt sauva menee rajoittimiin asti ilman että siivistä kuuluu kolinaa. Sulakepesät asennettiin myös, joten fyysistä tekemistä vaativia A-kuittauksia jää enää se siivekkeiden massatasapainoaseman määrittäminen. Tostilta ei vieläkään ole tullu selvityksiä hinauskytkimen valmistuspäivämäärästä. Varmuus lentokauden avaamisesti ensi lauantaina kuitenkin saatiin, Echo-Golfin A-huomautus on siis kuitattu pois.


Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 20.06.2004, kello 23:06