Tyypillinen lentopäivä Kemissä

Säpinää kiitotiellä

Kemin pääkiitotie 18-36 on kesäisin varsin vilkkaan toiminnan kohteena. Vuorokoneita tulee ja menee, laskuvarjokerho toimii aktiivisesti ja moottorilentäjät kouluttavat ja harjoittelevat. Kuivan kauden aikana palolentojakin lennetään muutamia kertoja päivässä.

Hinausköysi kiinni ja taivaalle!

Kuva © Sami Naapanki  Iso kuva (97 Kt)

Pursilentotoiminta muun liikenteen lomassa vaatii tarkkaa ennakkosuunnittelua ja tilanteen tasalla olevaa maaorganisaatiota.

Tyypillinen lentopäivä viikonloppuna alkaa aamulla noin 9-10 aikoihin, koneille tehdään päivätarkastukset, asennetaan akut paikalleen ja testaillaan radiot. Koneet hinataan autolla hallilta lähtöpaikalle jonoon odottelemaan hinausta. Tänään on pohjoistuuli joten lähtöpaikka 36 on käytössä. Köydet suoraksi, varjot selkään ja pilotit koneisiin. Platalta kuuluukin jo Echo-Golfin käynnistyspärähdys; Kari on tankannut koneen ja seurannut silmä kovana valmisteluja lähtöpaikalla. Ensimmäinen hinaus lähteekin yleensä välittömästi, kun hinuri on paikalla ja köysi kiinni.

6 minuutin hinaus, irroitus termiikkiin, ja hinuri kiitää takaisin kentälle köyden pudotukseen. Tarkka pudotus nurmialueelle (rautalenkki osuu vain puolen

Echo Golf köyden pudotuksessa.

Kuva © Matti Adolfsen  Iso kuva (27 Kt)

metrin päähän kuovin pesästä, pesässä on 4 munaa...). Köysi kiinni seuraavaan koneeseen ja sekin hinataan taivaalle. Kun kerhon koko kalusto ja pari yksityistä konetta on ilmassa, niin jo riittää säpinää myös taivaalla. 7 konetta kiertelee muutaman kilometrin säteellä etsien sitä parasta nostoa. Kaikki lähtöajat ja laskut sekä hinausminuutit kirjataan kenttäkirjaan.

Laskuvarjokerhon Cessna OH-CHV starttaa ensimmäiselle hyppylennolleen. Täysi poka, kiipeäminen hyppykorkeuteen vie puolisen tuntia. Pursikoneet siirtyvätkin nyt pois kentän länsipuolelta, hyppytoiminta rauhoittaa tämän alueen välittömästi. Kaivoksen päällä on nyt puolenkymmentä konetta saman noston alla, tehokoneet hakevat keliä kauempaa jokivarresta.

Torni aukeaa ja paikkailmoitukset tehdään saman tien. Finnairin vuorokone on tulossa tunnin kuluttua, seuraillaan kelin kehittymistä. Maaorganisaatio siivoaa kiitotien vierustalta koneiden hinausvarusteet pois. Nurmialueen on oltava tyhjänä 50 metrin leveydeltä. Vuorokoneen saapumisaikaa kysellään. Pilotit tekevät ratkaisunsa: Blanik tulee alas ja työnnetään kiitotien sivuun kylttien taakse, ankkuroidaan asettamalla autonrengas siivenkärjen päälle. Junior jää heikkoon nostoon kaivoksen päälle, korkeutta on kuitenkin 1500 metriä; täällä kyllä pysytään jos nostosta ei lipsahda laskevaan. Maaorganisaatio kysyy sopiiko lähteä kahville, muut kuittaavat että OK. Vuorokoneen laskua seurataan. Se tulee ajoksen päältä pitkällä finaalilla suoraan kiitotielle 36.

Homma jatkuu samaa rataa: Vuorokone lähtee, tehokoneet ovat jo kaukana maakunnassa ja hyppykone pyrähtää ilmaan taas uuden lastin kanssa. Ultra lentää koululentoja, Juliet-Sierra käväisee hupikeikan kaupungin päällä. Blanik saa uuden miehistön ja kiskaistaan uudestaan taivaalle. Tällä kerralla on kyseessä koululento. Karille riittääkin hinattavaa taas loppuillaksi.

Tyypillinen lentopäivä sisältää kenttäkirjan perusteella parikymmentä lento-operaatiota, joista yli puolet on koululentoja. Koneita on kerholla riittävästi joten jonotusajat eivät yleensä muodostu kohtuuttoman pitkiksi, ja kaikki halukkaat pääsevät lentämään.

Sivun sisältöä on viimeksi päivitetty 16.02.2004, kello 20:42